Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Kuinka uskaltaa sekä toivoa tämä kansa on tohtinut, vaikka vallitsi nälkä, kuolema, valo maast' oli sammunut. Tohti toivoa sekä voittaakin, valon temmata soihdukseen, omat laulunsa nostaa kuuluviin, ihanimmaksi oppaakseen. Työhön, työhön yhtenä kansana siis, rehellisehen, arvoisaan! Saman maan, saman kansan onnelle joka korsikin kannetaan.
Ei nyt enää, ei nyt enää kesämarjat auta; Minun kultani rakkaus on ruostunut kun rauta. Kuinka taisit kylmetä, kun lämmin olit ennen; Rallattelit, laulelit ja aina tulit tänne. Kuinka taisit narrataki köyhän miehen lasta; Köyhä mies on elättänyt pienestä kassikasta. Mitä ompi rikkautesi rakkautta vastaan? Maast' on kulta kotoisin ja syän taivahasta.
Siellä loistat puhtautta, Kauneutta, hurskautta Toivon-tähtenäni näyt. Olet päivän säde hellä, Joka lemmell' ijäisellä Johdat mun luo auringon, Josta rauhaa autuasta, Josta itse Jumalasta Vuotaa voima elohon. Maast' ihminen luo auringon Matkustaa kuoltuansa. Sä tiedät, siellä Luoja on, Odottain lapsiansa. Vaan tähdissä Hän matkalla Suo lasten huo'ata.
Mutta soitto vaikeni ja pyhä pauhu Pylvästössä: äänettömyys kaikkial. Sillon kuolon enkel lujal äänel lausui Tuomarille hohtavalla istuimel: »Tässä käskystäsi tuomiolles saatan Ihmislapsen, neidon sumuisesta maast.
Oli minulla nuorikkona muutakin tekemistä, kuin tyhjällä nauramista, mutta tähän aikaan on nauru ja nästäytyminen naisten paraana työnä. Sentähden rankaiseekin Herra huonoilla ajoilla ja vilja "maast' ja merest'" vähenee, niinkuin kirja sanoo ja mikä lopuksi tulleekaan; eikö jo kohta koittane tuomiopäivän lauantai ja silloin ne naurut loppuvat.
Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin, Edistyksellen uhria toi, Ihanteen, jalon aatteen alttariin Rovon viimeisen kantaa voi Kuinka uskaltaa sekä toivoa Tämä kansa on tohtinut, Vaikka vallitsi nälkä, kuolema, Valo maast' oli sammunut. Tohti toivoa sekä voittaakin, Valon temmata soihdukseen; Omat laulunsa nostaa kuultaviin, Ihanimmaksi oppaakseen.
Kuinka uskaltaa sekä toivoa tämä kansa on tohtinut, vaikka vallitsi nälkä, kuolema, valo maast' oli sammunut. Tohti toivoa sekä voittaakin, valon temmata soihdukseen; omat laulunsa nostaa kuultaviin, ihanimmaksi oppaakseen. Ja se kuinka nyt kuohuu nuoruuttaan kuni kihlattu morsian. Vapautta se häiksensä valmistaa, tulevaisuuden juhlahan.
Hän syynkin tiesi ilmoittaa: se hänen, hänen joukkons' oli maa. Mä muistan, kuinka kesken tuttujensa hän tuskin tiesi määrää puheillensa maast' tästä, "parhaimmasta päällä maan", ja kansasta sen, "hänen kansastaan." Hän seisoi silloin hajasäärin, tätä hän mielin käytti tapaa ylpeätä, kosk' kieltää tohtinut ei yksikään, ett suomalainen majuuri on hän.
Häät lykkää kuukaudeksi, viikoksi; Jos sit' et voi, niin morsius-vuode mulle Tybaltin synkkään hautaholviin laita. KREIVINNA CAPULET. Minulle älä puhu, min' en vastaa. Tee tahtos; sinusta en tahdo tietää. JULIA. Oi, Jumala! Kuink' estää tätä, eukko? Maan päällä ylkä, vala taivaassa; Valani kuinka palata voi maahan, Jos maast' ei ylkä pakene ja sitä Lähetä taivaasta? Oi auta! Neuvo!
Tullut turma nyt ois, tuho onneton ottanut heidät, taas väki Ilioniin kuin lampaat häätty jo tarhaan, vaan heti huomasi tuon isä ihmisien, jumalainkin. Kirkkaan leimauksen alas iski hän ankarin jyskein, löi sen tanterehen Diomedeen valjakon tiehen; maast' ylös valtainen rikinvalkea leimuten nousi; heittihe peljästyin hevot taapäin vaunuja vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät