Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Kas, kas, kuinka Juhanikin silmissäni taasen pöllöittelee tuolla Aapon rinnalla kuin pystysilmäinen tallipässi vakavan valakan rinnalla. JUHANI. Niin, Eero-poikaseni. Mutta tänäpänä kihisee ja irvistelee ilmassa ilon ja riemun henget. Sentähden, mitä huolin minä? Lauleskelen vaan. Fralla, laa, tralla, laa! »Kuinka taidan iloinen olla?
"omanpa henkeni kieltä ne puhuu honkain humina ja luonto muu itse en sydäntä hillitä taida, riemusta soikohon raikas suu " Eivätkä he voineet hillitä sydäntään, vaan lauloivat kaikki yhteen ääneen: hoi laari laari laa, hoi laari laari laa kaikuu mun suloinen Suomeni maa Niin juuri, sanoi Kalle. Mutta olettekos todenperästä kuulostaneet kuinka se hongikko humisee?
Jos sota ja vaara on uhkaamassa rajalle, Niin ryntäämme vastaan ja lyömme kaikki hajalle. Me kiitämme kunnialla sitä, joka kaatuu, Ja juomme sen muistoksi, kun voitto on saatu, Me käännymme kotiin ja laulamme vaan La la la la laa! Eikö kaikki ole yhtä totta kuin että seisomme tässä? Vai onko ainoatakaan miestä, joka ei mielellään seuraisi meitä sotaan?»
Hetken ajan ääneti tanssittuansa alkaa tanssiva pari rallattaa valssia: laa ... laa... j. n. e. Ah saapuos, kulta, poiss' ilot on multa. Mun iloni, mun eloni, mun kaikkeni, armas, oot... Toinen pari nousee tanssimaan. Jos viipyvi armas, on mieleni karvas, ah minua, jos sinua en luokseni, armas, saa!
Pääsiäislauvantai. Ilta päivä. Purimon hakotanhua. Oikealla kota ja peräkulmassa vaja. Kodan ja vajan välissä veräjä, joka vie miespihaan. Perällä hirsiaita ja veräjä, joka vie kylätielle. Vasemmalla talli ja navetta. Keinu seinään kiinnitettynä. Keskellä tanhuata hakotukki. Hai lia laa! laulan vaan: Vainioaidan takana vaan. Hai lia laa! laulan vaan: Oman tuvan oven takana vaan.
Hoi la la laa lilu laa laa laa. Metsässä orpokin riemuita saa! Hoi, hoi, karjani metsään! Hoi la la laa lilu laa laa laa. Linnut ne vapaina laulella saa! Voi, voi, äitini luokse Läksisin vain! Lilu laa laa laa. Häntä en mailmassa nähdä saa. Hoi, hoi, lammelle karja! Mustike hoi! Jo nyt menkää vaan! Rannalla kukkia poimia saan. Hei, hei! Puolat ne hohtaa Metsässä jo. Lilu laa laa laa.
Jälkimäisestä ovat ajatukset erilaiset, niinkuin erikirjoittajain teoksista on vielä tänäki päivänä nähtävä. Selon saanniksi sietää se likemmän tarkastamisen. Katso Yliopiston Asetuksia, 157 §:lää, jossa mainitun arvon saanniksi vaaditaan väitöskirjoitusta joko latinaksi eli ruotsiksi. Suomi ei siihen laillisesti kelpaa.
"Varmaan tulimme maalle, sehän oli selvä kun päivä, ja silloin valmistimme itsellemme iloisen hetken lämpimässä tuvassa; sillä olihan minulla pieni konttipulloni muassani, saatte tietää, herrat. Ja silloinpa minä kyhäsin pari värsyä jaa todellakin, sen minä tein. Ja ne kuuluivat ihan näin: "Ja nyt oomme kulkeneet myrskyjen päällä, laa, laa, laa!
Soo-o! Vai ammana! "Ja rallaala, rallaata, rallallal laa" j. n. e. (Alkaa.) Meillä taas on tässä poika... (
Ei tyttöin ja käkihin luottaa saa. Kyynärän pitkästä mies kyllä kasvaa, Siunausta tuottavi uskollisuus. Kirves se pystyy, mut' Jumala ohjaa. Jumalan armo on aina uus. Hoi lal la lal la laa. Nyt vuoret kajahtaa! Luojaan ja maahansa luottaa saa. Oletkos nähnyt auringon tanssivan pääsiäis-aamuna? Minä näin sen, kun olin pieni; minä näen sen vieläkin, kun olen vanha ja harmaa. Sinä et sitä usko, et!
Päivän Sana
Muut Etsivät