Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Ja tytöt eivät juuri muulloin leikkineetkään hautajaisia, sillä kukaan muu ei osannut niin lystiä hautajaisia hommata kuin Liisa. Ja aina kun Liisa oli tyttöjen kanssa, niin leikittiin niitä monta päivää perätysten. Suuret hautajaiset, suuremmat kuin koskaan ennen, hommasi nyt Liisa. Jokainen tyttö pyytää kotoaan sokuripalan tai kaksi.
Jaa, minulla on ollut hauska olla. Jasoo, Degeröhön! No, sinne on pitkä matka, mutta antaa mennä vaan. Lähtekäämme Degeröhön. Siellä minä olen kyllä ennen juhannina ollut. Siellä voi pitää lystiä. Minkä kellon aikana me lähdemme? Naiset katsoivat toisiinsa. Mimmi Sakrikseen ... ja sitten jälleen Nelmaan, niin että valkea viiru hänen toisessa silmässään välkähti. Mimmi sanoi: Niin ... tosiaankin.
Kuolemani jälkeen, kuolemani jälkeen, Kuusitoista kuolemani jälkeen Itkevi hautani partaana. ANNA. Se ei ole totta, sinä valehtelet, sinä Onkos lystiä, kun minä laulan, Kun minä laulan, kun minä laulan, Onkos lystiä, kun minä laulan. Ja mieleni on näin iloinen. Hih! ANNA. Hävytön kerskailija, kelvoton, voi Jumalani! TOINEN N
Pari kivenheittämän väliä juostuansa Hinkki sanoi: seisata, ei ne osaa juosta, ne on saarelaisia. He pysähtyivät ja rupesivat kulkemaan rauhallisesti eteenpäin. Olisiko ollut lysti polisikamarissa istua, sanoi Hinkki, kun he olivat päässeet kadulle. Ei siellä lystiä ole. Oletko ollut? kysyi kapteeni. Olen, sanoi Hinkki. Siellä on ikävä. Tule saattamaan minua. Löivätkö ne?
Haudalta palattua tarjottiin viiniä ja vieraat lähtivät hyvästellen, niin oli hautajaiset pidetty. »Eikö ollut lystiä?» kysyi Liisa ja kaikista se oli lystiä ja esiteltiin, että pidettäisiin toisetkin yhtäperää. Pormestarilta oli muka nyt kuollut lapsi ja joku toinen oli vuorostaan pormestarinna. Kaikki oli pian taas järjestyksessä.
"Hän on kyllä oleva hyvä minulle, hän on oleva kumminkin ystävällinen, ja antava minun istua hevoisen selkään. Ah, kuinka lystiä!" niin ajatteli poika. Hupaisin hyppäyksin mentiin nyt ylitse kedon alaspäin metsään. Juoseppi pyyhkäsi vaan välistä lunta pois kasvoiltansa ja ryntäiltänsä, tehden siitä vähäisiä lumipalloja, jotka puihin tien vierellä nakeltiin.
RIIKKA. No, no, minä en virka mittään, pijän suuni kii'! Mutta mutta on se lystiä yhtäkaikki, voi, sun Taavetti! Päivää! Onkos täällä Fanny neiti kotona? RIIKKA. Tuolla on salissa, mänkee voan sissään. FANNY. Kuka? Ooh, Ilma! Terve! Milloinka sinä olet tullut? ILMA. Iisalmen laivassa tulin. Ja nyt on niin tulinen kiire, kun vielä tänä iltana täytyy mennä takaisin.
LAMPINEN. No, lapset, lystiä nyt pitäkää, Kuin kiltit kumppanukset leikkikää! Kun kolme vuotta vielä vieree, niin Te saatte sitte mennä naimisiin. AINA (hämmästyksissään). Vai naimisiin? (
"Niin, olkoon se nyt miten tahansa, mutta lystiä se on kuitenkin; se sopii niin aivan tesmälleen, kun sitä" Hukkanen ei tässä enää voinut ajatuksiansa oikein selittää, hän vain löi näppiä molemmilla käsillään, ja jatkoi sitten: "niin tuota, kun sen perille oikein pääsee.
"'Hyvin poika! etpä näytä minusta hämmentyneelle. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin lystiä, hän nauroi niin että kyynelet silmistä tippuelivat. Hän oli nuori Jensen, tuleva opettajani." "Juho, tuo ei ollut mikään hyvä paikka." "Enoni oli kelpo ihminen, häneltä opin ainoastaan hyvää, mutta hän seisoi niinkuin ulkopuolella kaikkea mitä muutoin talossa tapahtui.
Päivän Sana
Muut Etsivät