Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
»Minkä vuoksi raukkaa hevosena pidätte?» »Siitä on se vain lystiä, ja se saa meiltä rahaa ja leipää. Viidenpennin lantin tai leipäpalan kun antaa, niin se vetää puolikilometriä ja juoksee minkä käpälästä lähtee. Se on hyvä juoksemaan.» Iikka kuopi ja hirnui niin luonnollisesti, että miestä nauratti, vaikka tuntuikin surulliselta.
Puut juoksivat heidän ohitsensa, ensin yksi: vielä he näkyivät, sitten toinen ja kolmas: vilahtivat vieläkin peräkkäin Alina, mamma, Johannes; sitten tuli tuuhea tuomi ja kaikki muut puut, eikä heitä enää näkynyt. Ensimäisen osan loppu. No, oliko lystiä? sanoi Henrik Uunolle, niinkuin heillä oli tapana ennen lapsena kysyä toisiltaan.
"Voi, voi kuinka lystiä olisi, jos saisi tavata Vilman! Hän asuu täällä lähellä Koivuniemessä!" huudahti Elsa. "Se toivomus on helposti täytetty", vastasi Anna. "Haemme hänet huomenna tänne, eikö niin Elsa serkku?" Ja hän tunsi helpoitusta ajatellessaan että Vilma Aarnio tulisi Elsan seuraksi. Se vähentäisi häneltä vaikean tehtävän.
Antti kirjoitti kymmentä vertaa paremmin, kuin hän puhui. Kun minä sain hänen kirjeitänsä, sykki sydämmeni niin, että minä luulin sen olevan päässä, eikä rinnassa. Hän jumaloitsi minua, kultaseni, ja, kun minä luin hänen kirjeitänsä, tuntui minusta, kuin minussa olisi ollut kappale täydellisyyttä. Onpa sentään kovin lystiä, kun meitä jumaloitaan.
"No, oliko se lystiä?" "No", vastasi Frits, "voihan tuo käydä laatuun, vaikka ei siitä ole paljon kertomista. Mutta se viimeinen hyppäys, se oli vaarallinen, se olisi helposti voinut päättyä hullusti". "Mitä se sitten oli, Jöröjussi? No kerro!" "Jos te rupeette torumaan, isä", sanoi Frits, "niin saa Kalle kertoa itse kuinka se oli, minä tiedän vaan että meidän täytyi juosta".
Mutta pianpa loisti taasen veitikan luonne sukkelan Jussin iloisilla kasvoilla, hän alkoi uudelleen laulaa lystiä laulua ja tarttui työhönsä. Seuraavana aamuna tuli pikku Jussi uudestaan alla päin paikalle, sillä hänen toinen kokeensa ei ollut onnistunut ensimmäistä paremmin, päin vastoin saattoi sen sanoa ihan onnistumattomaksi.
"Laulajien kanssa", keskeytti Selma. "Laulajien kanssa", huudahtivat Eeli ja Emma yht'aikaa. "Niin, mitä luulette, meitä on kahdeksan sävykästä, sievää 'tutenttia', jotka olemme lähteneet laulumatkalle, huvittamaan pikkukaupunkia laulajaisilla." "Ja meitä serenaadilla", keskeytti Selma häntä. "Nytpä tulee hirveän lystiä."
Ei kukaan puhunut sanaakaan heidän kanssaan. Mutta Lisbet ei kadottanut rohkeuttaan; hän piti lystiä seurueen kustannuksella, ja kertoi kuiskaten huomioistaan Tullalle. "Mutta eivätkö nämä Blumit konsanaan lopu ... oi voi, tuolla tulee taas kokonainen perhe!
»Niin sinä antaisit lyödä?» kuului miesjoukosta kysyvä muistutus. »Antaisin» lisäsi päätään punaltaen Jukke »antaisin kahdestikin, antaisin monastikin. Ai, ai että se löisi. Silloin sanottaisiin Vaaralan isännälle, että kuka käski. Ei muuta kuin kruunun kinttaat käteen ja tuonne noin Kakolata kohti tai Siperiaan. Ai, ai, jos se löisi. Se olisi lystiä. Se olisi lystiä.»
Ei aviottoman lapsen äitinäkään ole lystiä olla. Ei tarvitse uskoa miehiä, jotka sillä tavalla elävät, että tekevät tytön onnettomaksi. Ei pitäisi, mutta kuka tässä on aina niin viisas. 8 kohtaus. LYYLI. Edelliset. Siinä sinä vihdoin olet! Missä sinä olet ollut? Korkeasaarella! Anteeksi, äiti, etten ehtinyt tulla kotiin sanomaan. Me lähdimme niin äkkiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät