Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Olipa se oikeen lystiä että vielä kerran saada nähdä teidän... Te olette muuttunut paljon, mutta minä tunsin teidän paikalla silmistänne... Katsokaatte tämä," sanoi hän senjälkeen ja näytti tyttärensä päälle "katsokaatte tämä on se vähäinen tyttö, jonka te nouditte kaivannosta ylös... Nyt taidat itse kiittää auttajaasi, Jenny."
Tätä lystiä pidettiin ikäänkuin rovastin luvalla hänen kunniakseen. Minkäänlaiset sanat eivät tuntuneet olevan hävettävää, vaikka tiesivät olevan rovastin ja rovastinnan kuulemassa. Rovasti ja rovastinna eivät olleet tätä kuulevinaan, vaan ihan kun tukituin korvin käsikynkässä kävelivät nurmista pengertä joen rantaa kohti.
Vahinko sentään... Olisimme toki pitäneet täällä yhdessä lystiä kuin ennenkin... Hohoi, poika! Miks'ei tänne tuoda tuota Pugatshevin kummia? vai niskoitteleeko muori? Sano, ettei hänen huoli pelätä, herra muka on varsin sievä, ei tee mitään pahaa". "Mitäs ajatteletkaan?" sanoin Surinille. "Mikä Pugatshevin kummi se on?
"Rukoilen, setä Pietari; vaan minä saan tienmä jakailla veljilleni mitä setä antaa, sillä muutoin ei ole lystiä," sanoi se kahdeksan vuotinen tytär. "Vanhemmat veljeni jakailevat aina minullekin mitä saavat ja hekin ovat rukoilleet edestänne, setä.
Olipa aika minullakin jolloin oli toisin Vaan tuo Ramorny, mikä mies se on?" "Yksi hovin ritareista, joka elää lystiä poikamiehen elämää, ja on nuoren prinssin tallimestari sekä, niin sanotaan, suosittu neuvon-antaja." "Mitä! Onko hän ystävä tuon hurjan, uhkamielisen nuoren herran kanssa, joka äskeisen metelin nosti? Voi, älkää minua sinne viekö, hyvä ystävä!
Nyt Dampbell repäsi korvallistaan ja epätoivoisesti kiljahti: "No p le... Missä nyt on vika! Varmaan on mitassa vika, mitassa se on vika! P leen p le! Mitassa se on vika." Sen sanottuaan lähti taas painaltamaan sinne lähtökohtaan. Mutta ylimieliset poikaset alkoivat porista: "Tämäpä lystiä!" "Hirveän lystiä, sanoi kaupungin tyttö." "Ei, mutta riena nyt on asiassa!
Ei sekään ollut lystiä, se teki hyvin kipeätä, mutta August puri hammasta, katseli äitiinsä ja nyykähytti päätänsä: "älä pelkää, kyllä siitä hyvä tulee!" Katsopas, niin paljon oli hän jo oppinut itsensä-unhottamisen suurta taitoa! Ja hyvä siitä tulikin, sillä poika oli kärsivällinen, tottelevainen eikä mikään turhan naukuja.
Sillä vaikka hän näki joutuneensa keskelle naamiojoukkoa, joka vaan lystiä piti, huomasi hän kuitenkin samassa, että he olivat paljon korkeampaa säätyä, ja häneltä masentui rohkeutensa, jota hän olisi tarvinnut, pitääkseen paikkaansa leikissä, missä alhaisemmalle helposti saattoi käydä pahasti.
Hän syötteli likaisia Wenäjän renikoita Tuiskuvuoren rikkaalle, nykeränenäiselle tyttärelle, joka nauroi joka toiselle kuulemalleen sanalle ja arveli näissä kilpa-ajoissa olevan "niin hiiden lystiä." Ilmakin oli ihana, kuin koreimpana kevätpäivänä. Puhdas lumi oikein loisti päivän kirkkaudesta ja vieno, vaan raitis tuulen henki hiveli niin miellyttävästi ihmisten punottavia poskia.
Mitä ihminen muuta tarvitseekaan? Niin, tuolla tavalla minä puhuttelen itseäni, ja sitten tulen paikalla hyvälle humöörille taas. Mutta kuulepas nyt, Hilma! Ummistapas hetkeksi silmäsi! HILMA. Ummistaa silmäni? ONNI. Niin, tee vain kuin sanon! HILMA. Mutta mitä varten? ONNI. No, silloin tapahtuu jotakin lystiä. HILMA. Ei, ei sinä narraat minua. ONNI. En suinkaan minä vakuutan.
Päivän Sana
Muut Etsivät