Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Mutta nyt Galdus pyysi kaivajaa johdattamaan itseään jälleen ulos, koska hänellä oli kaupungissa jotain toimitettavaa, josta hänen täytyi pitää vaaria. Julius otti vastaan Markon ja Galdus lähti. Ahkerassa leposijan etsinnässään Labeo juuri silloin tuskin ajattelikaan hänen lähtöänsä. Hän ajatteli sitä kuitenkin jälestäpäin. Julius vei heidän siihen paikkaan, jossa Lydia oli.
Osaksi ehkä myös sekin, että virolaisten lupaava kevät oli ohitse, eikä sitä seurannutkaan kaunis kesä, vaan kolkko syksy vihurituulineen, jotka repivät ja raatelivat arkaa, vasta alulle päässyttä kylvöä. 1869, jolloin Virossa vietettiin ensimäistä laulujuhlaa, oli Lydia Jannsen täynnä kansallista innostusta.
Anna kävi yhtä punaseksi kuin hän äsken oli vaalea, kyyneleet tunkeutuivat hänen silmiinsä, ja hän kiiruhti ulos. "Aina te olette niin häijyjä Anna raukalle, että oikein säälittää sitä kuulla ja nähdä", sanoi Lydia. "Sitä on Anttikin monesti sanonut". "Pidä sinä leukasi!" huusi Hovilainen. "Se vielä puuttuu että tuon tollukan kanssa teette liiton vanhempianne vastaan.
Lydia puolestaan tahtoi tarkkaan miettiä asiata sekä sitten joskus vastata suullisesti, eikä kirjallisesti. "Eihän hänen kirjoitustansa vielä oikein ymmärräkään. Mitä se merkitsee, että hän nykyisin on tullut siihen mieleen, ett'ei hänen pitäisi enää viipyä että minä ymmärrän hänen tarkoituksensa j.n.e." "Hän kadehtii maisteria, etkö sitä ymmärrä, höpsä", sanoi Miina.
Ensi aikoina oli Anna sentään suvainnut Kokkaa vähän paremmin, mutta eipä se ollutkaan muuta kuin ett'ei hän huolinut hänestä valittaa, kun hän tunsi Taavin luulevaisen luonteen ja pelkäsi pahoja seurauksia hänen kiivastumisestansa. Nyt näytti hän inhoansa aivan tahallaan. Ja sepä olikin hänelle hyödyksi, sillä Lydia kääntyi päivä päivältä ystävällisemmäksi häntä kohtaan.
"En juuri mielelläni toivoisi, että neiti Lydia saisi tietää tuosta minun yhtymisestäni Annan kanssa", sanoi Kokka; "enkä minä olisi koko Annaa muutoin maininnutkaan, mutta täytyihän siinä vähän kiusata Hannulan Taavia, hahaha näittekö miten hän oli pakahtua kiukkuunsa?" "Näin, ja kyllä hän teidän avullanne saa vähän lisäksi niskaansa".
"Isa, isä, me olemme hukassa!" huusi Lydia. "Ei, tyttäreni", lausui hänen isänsä; "älä pelkää. Minä olen nähnyt monta tämmöistä näkyä liian monta. Minä olen sotamies ja palaviin kaupunkeihin tottunut. Siihen menee tunti, ennenkuin liekit saapuvat tähän kartanoon ja ennen sitä kansa jo vähenee ja siirtyy pois. Luota minuun."
Nerosta oli aivan yhdentekevä, lähtikö hän vai ei; ja niin he ennen pitkää olivat hankkineet kaikki lähteäkseen semmoiseen paikkaan, jossa ei ollut mitään synkkiä, yhä vireillä pysyviä muistoja eikä mitään alinomaista pelkoa uusista vaaroista. Sulpicia jätettiin jälelle ynnä Isaak kartanoa hoitamaan. Lydia jäi myöskin ja Cineas, joka oli päättänyt viipyä vielä jonkun ajan Romassa.
Hän ei aikonut koskaan myöntyä tähän, joka näytti olevan niin suuri epäsuosio. Sillä se näytti hänestä semmoiselta häväistykseltä, joka lisäsi hänen nykyiset vastoinkäymisensä, ja hän taisteli sitä vastaan ja päätti pitää puoltansa kovan onnen suhteen. Kun Julius siis havaitsi kaikki varoituksensa turhaksi, hän suuressa tuskassaan ja kiireessään vaati, että Lydia kutsuttaisiin.
Herra Kokka oli edelleen ahkerin vierailija Hovilassa, ja oli siellä voittanut vielä enemmän arvoa luentojensa kautta, joita hän pari oli pitänyt ja joita Miina ja Lydia ylistivät korkeimman opin tuotteina. Hän oli puhunut puuta heinää, mutta tähän asti toki julkisissa tilaisuuksissa jokseenkin pysynyt suuntaisuuden rajoissa. Hän tahtoi viihdyttää silmällä-pitäjät huolettomuuteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät