Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Juuri kun hän ajoi pihaansa, tuli Anna kotiin toista tietä, mikä vei Hannulaan. Hovilainen oli tupaan astuessaan synkän näköinen kuin ukkosen pilvi. "Tulehan tänne. Miina, vuorostasi uutista kuulemaan", virkkoi hän ja meni kamariinsa, jonne Miina häntä heti seurasi. "Mikähän uutinen se on", sanoi Lydia, pani virkkauksensa pöydälle ja meni ovelle kuuntelemaan.
Ja nyt olivat liekit tulleet niin lähelle, että kuumuus jo tuntui ja savu, joka tuprueli ohitse, melkein tukahutti ihmiset kadulla. Lydia alkoi selvästi ymmärtää, mikä turmio kenties kohtaisi ja odotti kuolemaa mitään puhumatta. Viimein lausui centurio: "Minä olisin ennen yrittänyt pois kattoa myöten, mutta pelkäsin sinun puolestasi.
"Sinusta taitavat puhua, ja naimisista", kuiskasi hän sitten. "Mitähän heillä nyt on mielessä". "Ei hyvää ainakaan", vastasi Anna huo'aten. "Isäntä katsoi minuun niin vihaisesti kuin tuli". "Pidä sinä paremmin puoltasi Anna", sanoi Lydia palaten pöydän luo, "ei sinun muuten täällä käy hyvin". "Jospa saisin kuolla, niin pääsisitte minusta". Samassa tulivat Hovilainen ja Miina kamarista.
Eva oli kai hiipinyt kuuntelemaan, sillä hän vakuutti aivan varmasti, että Anna se ei ollut, joka siinä kulki, että Anna laisinkaan ei ollut kotona: Anna oli mennyt pois jo aikaisemmin illalla Evan ollessa kylässä ja ennenkuin Lydia palasi, arvattavasti noin kuuden taikka seitsemän tienoissa; hän oli ehkä Hannulassa taikka myös kauppamiehen sisaren tykönä. Sivelinin kasvot olivat selvenneet.
Hän nosti nenäänsä ja oli kohta valmis suittamaan pilkalla Sivelinin syytökset. "En minä tiedä. Mitä te tahdotte?" kysyt Lydia vuorostansa, vetäen oven puoli-väliin kiinni eteensä. "Onko herra Kokka käynyt täällä?" kysyi taas Sivelin. "Markkina-pohmelossa taidatte olla, vai mitä merkinnee tuo teidän tunkeuminen meidän huoneisin", vastasi Lydia ja paiskasi oven kiinni.
"Neiti Lydia on tänä iltana taas saattava nuorukaisten sydämet sukkelammin sykkimään", sanoi Föhrberg kohteliaasti. "Niin vainen", naurahti Lydia. "Maisteri tekee narria minusta". "Suoran totuuden sanon, sen vakuutan", vastasi Föhrberg.
"Sepä nyt suuri kunnia olisi, päästä Taavi Hannulan vaimoksi!" virkahti Miina pilkallisesti puhaltaen. "No vaikk'ei niin suurikaan! Mutta häpeällistä se taas olisi meille, että tuo köyhä kasvatti vie naapuritalon pojan Lydian nenän edestä älä sinä keskeytä ja Lydia jää vanhaksi piiaksi. Ja olisko meillä minkäänlaista tulevaa hyötyä Annan ja Taavin naimisesta.
Minä olen tässä tyttäreni asiamiehenä". "Jaha", sanoi Sivelin luontevasti, "jos voin jollakin tavoin tehdä neiti Lydialle palveluksen, niin teen sen sangen kernaasti". "Lydia ei salaa mitään vanhemmiltansa, hän kun tietää että me aina hänen parastansa tarkoitamme. Hän siis näytti tuonkin kirjeen, minkä eilen hänelle lähetitte".
Lydia meni kamariinsa ja paiskasi oven lukkoon. Tunti tunnilta kului, iltanen syötiin, ja aina vaan Annaa ei kuulunut. "Olkoon hän vaikka hitossa", mutisi Lydia ja meni maata. Puolen yön aikana hän havahti. Ovi oli au'ennut ja hän luuli Annan hiipineen huoneesen. Mutta kukas olikaan tulija! Tällä välin tapahtui tuttavillemme kaupungissa yhtä ja toista.
"Taavi on tietysti terve-tullut paljon useamminkin Lydia ei ole niitä tyttöjä, jotka unhottavat mitä siveys ja säädyllisyys vaatii. Mutta mitäs ilman aikojaan asian jättää niin pitkiin kantimiin. Taavi ja te muut taidatte olla siinä luulossa, että minä ja vaimoni olemme jyrkästi vastaan avioliittoa Lydian ja Taavin kesken. Se luulo on väärä.
Päivän Sana
Muut Etsivät