Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Joko tämä on viimeinen päivä? Katso isä, koko maailma näyttää olevan ilmi tulessa. Tuleeko nyt viimeinen kutsumus?" "Mitta en tiedä, tyttäreni kuka sen voi sanoa?" vastasi centurio. "Mutta älä pelkää, lapseni. Niin kauan kuin minä elän, minä suojelen sinua; ja jos kohta tämä onkin viimeinen päivä, ei sinulla ole mitään pelkäämistä." "Oi isäni", huusi Lydia vavisten. "Liekit saartavat meitä!
Mutta nyt Taavin käynnit käännämme Lydian eduksi, Lydia ei ole ihan nuori enää ja mistäpä hän paremman sulhasen saa kuin talosta pojan, jättäkäämme siis vanhat vihat, olkaamme tänä iltana helkkarin kohteliaita Hannulaisille, jos he tulevat; huomenna menen minä sinne, naimiskauppa Lydialle pannaan alkuun; ja jos ei siitä uusi rahan-lähde synny, niin sepä ihme".
Kun Jannsenin vanhin tytär *Lydia*, sittemmin yleisesti tunnettu kirjailijanimellä "Koidula", oli joutunut noin parinkymmenen vuoden vanhaksi, tuli hänestä isän paras apulainen sanomalehtityössä ja samassa hänestä kehittyi Eestin kansan mitä rakkain runoilija ja ensimäisten näytelmäkappalten kirjoittaja.
Ja sitten hän otti erään lättiläisen lääkärin, jolle hänen virolaiset harrastuksensa olivat aivan vieraat, joka jo ulkomuodosta päättäenkin tuntui kaikkea muuta kuin runolliselta ja jolla oli toimi Kronstadtissa, joten Lydia Jannsenin täytyi jättää Tartto ja koko se piiri, missä hän sitä ennen oli oleskellut.
"Mitä vaan itse sanot, Miina", jatkoi hän sitten. "Maisteri Kokanhan sinä olit vävyksesi valinnut". "Niin kyllä, ja ottaisin hänet siksi vieläkin, kun vaan saisin", oli vastaus. "Eihän sitä vielä tiedä vaikka saisittekin", virkkoi Lydia hymyillen.
Minä luulen kuitenkin, että olisi parempi, jos koettaisimme lähteä sitä tietä. Jolleivät ihmiset liiku väleemmin, heidän on tuho edessä. Minä en soisi, että minä suljetaan tähän väentunkoon. Jos minun täytyy kuolla, minä mieluisammin kuolisin täällä." Lydia huudahti hiljaisesti ja painui isänsä puoleen. Näistä sanoista hän tiesi, että kuolema oli lähellä. "Uskallusta vaan, ainoiseni.
"Niin, ja niin aattelenkin", vakuutti Hovilainen. "Niin aattelen minäkin", vastasi Hannula. "Mutta juuri sentähden katson parhaaksi, että se tyttö, minkä Taavi vaimoksensa valitsee, on yksinkertainen talonpoikaistyttö, tottunut käymään käsin vaikka mihin talouden toimeen, jopa raaempaankin. Ja sellainen tyttö ei taida olla teidän Lydia".
Käsittää miten niin hienotunteinen nainen kuin Lydia Jannsen kärsi kaikesta tästä, miten vähäpätöiseltä ja turhalta koko hänen toimintansa tuntui nähdessään tällaista raatelemista, jossa hänen köyhän, tietämättömän kansansa etu ei merkinnyt mitään, puoluemiesten oma kunnia ja kohoaminen sekä kättä taputtavien joukkojen itselleen hankkiminen oli kaikki kaikessa.
"Ei sanaakaan enää tästä asiasta", ärjäsi Hovilainen; "muista se, Lydia, taikka minä teen tyhjäksi sinun viimeisetkin naimis-toiveesi". Lydia kävi kamarissaan, ja palasi takaisin käärös kädessä. Olipa pikku huokaus seurannut kirjeen sulkemista laatikkoon taas: "Olisihan tuo saanut olla minullekin!"
"Eihän teidän tarvitse sitä ajatella ja eihän se vielä ole varma, että hän on murhamies", vastasi Lydia. "Eikä se tulekaan. Kyllä hän on syytön, niin minä ainakin arvelen", sanoi Antti. "Niin syytön, ett'ei hän semmoista hirmutyötä milloinkaan olisi voinut edes ajatellakaan", lisäsi Anna, luoden kiitollisen silmäyksen Anttiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät