Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Pikimmältään pisti mieleen se itsekäs ajatus, että jos Anna todellakin on paennut, niin ei saanut häntä Taavi enemmän kuin Sivelin itsekään mutta sen hän paikalla poisti ja toivoi sydämestänsä, että Anna ei olisi lähtenyt teille tietymättömille, vaan että hän olisi Emman luona, ja että hän saisi Taavinsa ja onnellisuutta runsain määrin elämässään. Lydia itki katkeria kyyneleitä kamarissaan.
Oli kauan aikaa ollut pouta ja joka paikka kaupungissa oli paahtunut ja kuiva. Vanhat rakennukset, joitten lukuisat kerrokset kohosivat aivan korkealle, olivat niinkuin taula ja syttyivät vähimmästäkin tuleen. Mitä Lydia ja hänen isänsä edessään näkivät, ilmoitti heidän omaa perikatoansa, jopa yleistäkin onnettomuutta.
Mutta kun Lydia taukosi, toinen vaaleankeltainen välähys läikähti ilmiin, jok'ei nyt väistynyt, vaan kesti yhä pidentyen ja muuttuen punaisemmaksi ja uhkaavammaksi. Lydia huudahti ja kirja putosi hänen käsistään. Centurio kavahti seisaalle ja kysyi, mikä hätänä oli. Lydia osotti sormellansa ikkunasta ulos. Tuota pikaa centurio kokosi mielensä. Sillä kauhea näky nyt ilmestyi.
"Sano pois, en minä osaa arvata". "Naimiskauppaa hieromassa minun ja Lydian välillä. Mitäs siihen sanot?" "Mitäs minä siihen sanoisin", vastasi Anna vähän nolosti. "Ota vaan Lydia, joka on niin arvokas ja mahtava. Mitäs minä olen hänen rinnallansa! Mutta en minä jouda tässä istumaan, minun täytyy tehdä luutia, ett'en tyhjin käsin tule kotiin".
"Kallis tyttäreni, Lydia kultaiseni", lausui hän hyväillen, "kaikki vaara on ohitse. Nouse ylös.
Hän ei ollut enää vihoissansa ainoastaan Hannulaisille, vaan myös omalle perheellensä, itselleen ja koko maailmalle. Miks'ei Miina estänyt minua menemästä, koska hän kuitenkin oikein arvasi miten piti käydä? Muuten, jos Miina ja Lydia olisivat olleet paremmin minun puolellani ja edistäneet minun tuumiani, niin olisi toisin käynyt.
Anna on meillä armoilla, hänen tulee palvella meitä eikä olla kuin tytär talossa. Kun pitoja täällä pidetään, niin on kyökissä hänen paikkansa eikä vierasten seurassa, pidä häntä siis tänä iltana toimessa kyökissä. Se ei ole meidän Lydialle hyödyksi, kun ihmiset pääsevät vertailujaan tekemään. Luulenpa että jokaisen nuorukaisen mielestä Anna on kymmenen kertaa kauniimpi kuin Lydia."
Nyt kun Kokka taas astui seuraan, teki Lydia vielä koetuksen, estääksensä häntä yhtymästä tuohon ikävään puheluun, ja voitti kuin voittikin viimein sen, että huudettiin muutkin pojat esille ja, kotvasen arveltua, lähdettiin "kätkemään sormusta", missä leikissä Lydia sai tilaisuuden arvata itselleen sydämensä rakastetun.
Minä tunnen, että he saavat lohdutusta sanoistani." Niin vanhus jatkoi harrasta toimitustansa, eivätkä nuot synkät onkalot näyttäneet aivan pimeältä, niin kauan kuin hän jaksoi puhua. Mutta viimein hänen äänensä vaikeni ainaiseksi. Hän heitti henkensä yöllä. Lydia ensiksi huomasi surettavan tapahtuman. Hän havaitsi eräänä aamuna isänsä makaavan vuoteellaan liikkumatonna ja kylmänä.
"No kotti eli katti, eikös se nyt ole sama", sanoi emäntä mennessään ulos. Antti seurasi häntä. Lydia ja Föhrberg jäivät kahden kyhentelemään, mutta valitettavasti kahdenolo pian keskeytettiin. Isäntä astui sisään. Nuoret luopuivat erille toisistaan. Lydia oli vähän hämillään.
Päivän Sana
Muut Etsivät