Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Tai hän ei ole ihannettaan löytänyt! Kuten sanottu klubissa parhaillaan sytytettiin iltavalkeat. Luutnantti Brummer, joka oli päivystäjänä, odotteli tovereitansa, joiden oli aina ollut tapana siinä tilaisuudessa lukuisasti kokoontua, sillä silloin hän oli parhaimmalla tuulellaan, ja usein he viettivät koko päivystysyön aamunkoittoon asti hänelle seuraa pitäen.
Ehkä läsnäolomme on haitaksi? kysyi luutnantti, hieman suuttuneena siitä huomaavaisuudesta, jota Julia näytti osoittavan tuolle äskensaapuneelle maalaiskeikarille. Niin, hyvät ystävät, vastasi Julia, kääntyen luutnantin ja hänen sisartensa puoleen, totta sanoen on minulla hyvin tärkeätä puhumista tämän herran kanssa... Ehkä te senvuoksi....
Mutta puhuaksemme muusta aiotteko te pian naida? En tiedä, huoliiko minusta kukaan, hymyili luutnantti. Oh, niin minä tiedän varsin ystäväni; teidän ei tarvitse ripittää itsiänne minä kyllä tiedän siitä asiasta. Kuitenkin jahka ukko Tallinder menee pois, niin teistä tulee hänen seuraajansa. Mutta, herra kenraali.
"Mutta sanokaa minulle: kukas te olette?" sanoi luutnantti uudelleen. "Sisar ... Emilian sisar". "Te olette hänen sisarensa? Te asutte täällä?" "Niin". Luutnantti ojensi taas kätensä häntä kohtaan, vaan hän väistyi taas taaksepäin. "Mistäs se tulee, ettei hän koskaan ole maininnut mitään teistä minulle? Oleskeletteko piilossa?" Pienokainen nyykytti myöntäen päätään. "Todellakin!
Luutnantti Törnflycht, kreivi Piperin lanko kreivittären hovipalvelija! häneksikö minua luullaankin! ajatteli kreivi Bertelsköld, rohkaisi mielensä, astui vieläkin pari askelta eteenpäin ja tuli lamppujen valopiiriin.
Ei vaarallista, äitiseni, nauroi notarius; minä oikein tunnen itseni terveemmäksi taasen; se oli hyvä käyntituuri, kuin minä tein ja niin tapasin minä tämän kunnian ystävän ... luutnantti Berndtsson'in ... ha ha ha, minä olen oikein keveä sydämeltäni. Keskustelu sai toisen käänteen, ja notarius oli saanut rattoisuutensa. Kun Berndtsson myöhään meni kotiin, mutisi hän itseksensä.
Vielä muutamat luulevat tietävänsä että miehekäs luutnantti Kaarle Palmroth, joka myös asui Ruovedellä, kertomuksillaan sodasta suuresti sytytti R:n innostusta. Vänr. Stool on johonkin määrin historiallinen, kumminkin on hän kertonut minulle paljon toistenkin suun kautta. Myöskin tuo runossani mainittu kirjanen on ymmärrettävä yleisemmässä merkityksessä.
No, sitä parempi... Teidän käytöksenne on tuntunut minusta sangen merkilliseltä, ja minä vaadin teiltä selitystä! Mikä teistä on näyttänyt merkilliseltä?... Mistä minun tulee antaa teille selitys? Luutnantti Ell hieman hämmästyi näistä kysymyksistä, joihin vastaaminen ei ollutkaan yhtä helppoa kuin hän oli kuvitellut.
Kun hän sinne tultuaan katseli ulos kadulle, seisoi luutnantti Leist hänen akkunansa alla ja näki hänet. Päivät kuluivat. Anna parka eli tunteissaan. Hänelle olivat hetket aamusta iltaan pitkät, illasta aamuun melkein loppumattomat. Hän kysyi, vaan ei kukaan vastannut; hän itki, vaan kyyneleet kuivuivat hänen poskillensa. Harmaalasta ei kuulunut mitään. Niin onnellinen oli majuri sen kotimies.
Ylioppilas nukkui makeasti. Luutnantti oli vetänyt kädestänsä hansikkaan voidaksensa polttaa korkkia. Kun Alfhild'in piti antaa sen hänelle takaisin, näki hän tämän kantavan kihlasormusta. Hän vavahti hiukan. "Oletteko te kihloissa? Toivotan onnea!" "Kiitoksia?" "Miksi ette ole ennen kantanut sormustanne?" "Senlaisia pikkukaluja ei kanneta aina kesälomilla, kun tahdotaan pitää hauskaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät