Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Linnoitusväen luutnantti, kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld, joka äitinsä puolelta oli sukua kreivi Frölichille, unohti nämä sanat kuultuaan pienen uhkarohkean porvaristytön, joka häntä nyt suurin silmin katseli.
Pikku, kaunis Ester, hennotko jättää minut yksinäni tähän erämaahan? huudahti nuori luutnantti hänen jälkeensä, hämmästyksissään tästä odottamattomasta kohtauksesta. Ei kukaan vastannut. Bertelsköldistä näytti niinkuin tuo oikullinen tyttö olisi kätkeytynyt muutamain askelten päähän erään ison kuusen taa.
Tämä käsky lensi kuni pilvi heidän kasvojensa yli; mutta muuta neuvoa ei tietysti ollut, kuin kiltisti totella, ja he kävelivät ympäri pöydän, niiasivat ja ottivat kapteenia ja luutnanttia kädestä. Viimeinen, jonka Jörgen huomasi, oli luutnantti joka kääntyi, kurotti kaulansa ja aukoi suutansa aivan kuin "Pikku musta", kun he menivät pois tallista. Rouva ojensi itsensä suoraksi kutimensa ääressä.
Luutnantti Merckel asteli rintaman edessä kahtaannekäsin, kuiskuttaen kuten näytti milloin sille, milloin tälle kehottavia sanoja. Hänen kasvonsa hehkuivat, hänen käyntinsä oli horjahtelevaa, pari kolme kertaa joutui ratsumiekka, jota hän kantoi, hänen jalkojensa väliin. Boleslav heitti nopean, tutkivan katseen pappilaa kohden. Sen ikkunat olivat tiiviisti verhotut.
Toukokuun ensimmäisinä päivinä läksi se rykmentti liikkeelle, johon Arno oli siirtynyt. Kello kuusi aamusilla kolkutettiin meidän ovellemme, ja minä hypähdin ylös lyhyestä, levottomasta unesta, johon olin vihdoinkin valvotun yön jälkeen vaipunut. Kello on kuusi, herra luutnantti, ilmoitti palvelija, jonka oli käsketty ajoissa herättää. Arno nousi ylös. Nyt oli siis eronhetki tullut.
Hän kumartui Kolibria vasten, vaan tämä vetäytyi verkalleen taaksepäin ja nousi paikaltaan kuin kyykäärme, jonka päälle on astuttu tiheässä ruohossa metsässä. Luutnantti katsoi häntä tarkasti silmiin. "Hän on äkäinen!" sanoi hän... "No, jos tahdot, ja Jumala olkoon kanssasi!"
Luutnantti vapisi, kun hän joi. «Minä en tiedä, mikä minun on; minussa sanoo joku, ettei minun pitäisi juoman«, puhui hän kreiville. Kreivi nauroi. «Juo sitä enemmän, että tuo joku sinussa saisi vähän hänkin!« «Kenties sinulla on oikein«, lausui alakuloisella äänellä Leist. «Viini on ennen maistunut. Kummaa ettei se nyt maistu«. Ilta kului, ja sen kuluessa yhä iloisemmiksi muuttuivat vieraat.
"Onko se herra de Laval?" kysyi hän hyvin jäykästi hymyillen. Minä kumarsin. "Keisari on hyvin halukas teitä tapaamaan. Teitä, herra luutnantti, ei tarvita enään." "Minä olen vastuun-alainen siitä, että hän tulee jätetyksi määräpaikkaansa, herra kenraali." "Hyvä on. Te voitte tulla sisään, jos niin tahdotte."
Ilta oli jo tullut kun hän astui luutnantti Ogunovin asuntoon. Luutnantti ja katteini Baronovits istuivat juuri puhelemassa tapauksista Iisalmella. Jotakuta silmänräpäystä ennen Rosovskin tuloa huudahti Ogunov kiivaasti: "Antakaahan minun vaan ensin tehdä puhdasta täällä, niin minä sitte menen Iisalmelle ja..."
Näin sanoen Helena taas katosi tanssiin. Luutnantti B. jäi katsomaan hänen jälkeensä, Kerta kerralta hän oli tullut yhä enemmän kiihoittuneeksi. Oliko tuo pilkkaa hänestä ja kaikista hänen tovereistaan? Hän rupesi suuresti pullistelemaan mahtavaa sotilasrintaansa. "Se hurmaava veitikka nähtävästi ei vielä tiedä mikä minä olen. Minä en ole mikään siviili narri. Minä olen luutnantti Brummer, minä".
Päivän Sana
Muut Etsivät