Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Mutta tämän kasvojen ilmekään ei muuttunut, vaikka hän oli hyvin suutuksissaan siitä, että asia tuli ilmi näin aavistamattomissa olosuhteissa. Hän esiintyi nyt hyvin arvokkaan näköisenä, ja Euphrasie jatkoi sisarensa solvaamista: "Ethän sinä vaan kieltäne, että olet raskaana, mokoma luuska. Minä olen sen tiennyt kauvan, minä. Ethän vaan aikone kieltää sitä? Katsokaa tänne vaan!"
Se luuska, Kuninkaankädestäni leipää söi se, Tään käden taputuksist' ylvästyen. Ei kompastunut? Eikä langennut Vaikk' ylpeys käy lankeemuksen eellä Ja niskaa taittanut tuon korskan miehen, Jok' anasti sen häpäät? Anteeks, ratsu! Miks sua moitin? Kantamaan sa olet Ja ihmisien alaiseksi luotu. En hevoseksi minä syntynyt, Mut sentään taakkaa kannan niinkuin aasi, Ja veriin kannustaa mua Bolingbroke.
Sitten muistin sinut, Benu, ja ajatellessani, kuinka tuo luuska oli tullut väliimme ja eroittanut meidät, vimmastutti mieltäni. Sitten menin asemahuoneelle odottamaan sinua. En voinut olla sinulle tätä kaikkea kertomatta ja ja sitten arvelin että ehkä voisimme yhdessä palata takaisin Englantiin. Markiisi Loredano! Se oli ainoa, minkä sain sanotuksi; ainoa, mitä voin ajatella.
Murhaa! OTHELLO. Haa! Cassion ääni! Sanaans' ei syö Jago. RODRIGO. Oi, mua konnaa! OTHELLO. Hiljaa! Aivan niin. CASSIO. Apua! Tulta! Haavuri! OTHELLO. Se hän on. Sa uljas Jago, kelpo, kunnon mies, Noin helläst' ystävän kun herjan tunnet! Mua opetat. On kultas kuollut, hemppu, Ja sunkin loppus joutuu. Tulen, luuska! Pois povestani silmäis tenhon heitän, Ja syntiverees syntivuotees peitän.
Sulaks ahjoks poskeni ma saisin, Jok' ihan hiiliks hävyn kaiken polttais, Jos tekos julki toisin. Mitä tehnyt! Nenänsä taivas tukkii, kuukin torkkuu Ja tuuli luuska, kaikkein suutelija, Maan ontelossa luolassa on vaiti Ja kammoo sitä kuulla. Mitä tehnyt! Hävytön portto! DESDEMONA. Totta, Jumala, Mua loukkaat. OTHELLO. Sinä etkö portto? DESDEMONA. En. Niin totta kuin ma olen kristitty!
RIIKKA. En minä sitä sen tarkemmin tiedä, oliko se jokin luuska tahi lenska tahi jotain sinnepäin, niinhän ne sitä sanoivat. HOFFMANN. Sanoivat. Ketkä sanoivat? RIIKKA. Ne ihmiset, siellä kaupungilla, äsken, siellä torilla. Odota vaan, kyllä niitä vielä käypi sinunkin luonasi. HOFFMANN. Keitä käy minun luonani? RIIKKA. Niitä sairaita, niitä lenskatautisia. Etkö sinä nyt tajua?
JULIA. Oi, hyvä isä, polvillani pyydän: Maltilla pari sanaa kuulkaa vain! CAPULET. Pois, hirteen, pentu! Kovakorva luuska! Ma sanon: huomenna sa mene kirkkoon, Tai älä koskaan tule näkyviini, Vait ole, älä puhu, älä vastaa. Mun sormiani syhyy!
Eikö se ylpeä luuska huolisi semmoisesta miehestä, kun sinä olet? Käypä niinkin, että ymmärtämättömiä pakoitetaan onnellisiksi." Sisar matkusti seuraavana aamuna H:n kaupunkiin, jossa hänellä vielä oli muhkea huone. Oskarin kutsutti hän tykönsä kello seitsemän ja kahdeksan välillä illalla, minkä jälkeen se nuori leski oli lähtevä paaliin.
OTHELLO. Vaikk' olis joka hiuksess' ollut henki, Nälkäinen kostoni ne kaikki ois niellyt. DESDEMONA. Petetty on hän! Oi, ma hukass' olen! OTHELLO. Haa! Luuska! Nähtenikö itket häntä? DESDEMONA. Oi, hylkää minut, oi, mut älä murhaa! OTHELLO. Haa! Kuole, luuska! DESDEMONA. Murhaa huomenna, Suo tämä yö mun elää. OTHELLO. Jos sa tenäät, DESDEMONA. Vaan puolen tiimaa!
He menivät nyt Porthoksen luokse; Bac'in kadun kulmassa kohtasivat he Mousqueton'in, joka surkean näköisenä ajoi edellänsä hevosta ja aasia. D'Artagnan huudahti ilonsekaisesta hämmästyksestä. Aa, minun keltainen hevoseni! sanoi hän. Katsoppas tuota hevosta, Aramis. Huu, millainen luuska! vastasi Aramis. Tiedäppäs, ystäväni, jatkoi d'Artagnan, juuri tuolla hevosella minä Pariisiin tulin. Mitä!
Päivän Sana
Muut Etsivät