Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
»En minä ymmärrä mitään muuta, kuin että täytyy puhua kaikki Uutelalle, niinkuin asia on», huokasi emäntä. »Täytyy luottaa Uutelan hyvyyteen ja Jumalan armoon, ei tässä omat voimat kuitenkaan auta. Ja niin minä uskon, että olisi ollut parempi, jos se olisi ilmotettu mitään salaamatta jo silloin Hämeessä.»
Hän on ainoa lapseni, ja kun isä on alati poissa, on hän ollut ainoana toverinani. Nyt on talo saatavana, ja kaikki sopii niin hyvin. Kyllä minä ilmoitan isälle asiasta. Hän luottaa minuun. Tulee kotiin jos voipi, sillä hän pitää Irenestä paljon. Mutta jos ei voi, kyllä me asian saatamme itsekin järjestää.
Ja siitä syystä vaan, että tuo tyttö, jonka aina täytyy olla omituinen laatuansa, on ulkoa oppinut rahassa olevan värsyn pätkän. Totta on tosin, etten minä sellaista oppisi, en mistään hinnasta, en, vaikka tappaisitte minut, herra Markus. Sellainen ulkomaalainen lörpötys ei milloinkaan päähäni pysty, minä olen rehellinen saksalainen, johon voi luottaa mitä minä ranskalaisilla lörpötyksillä teen?"
Ken ehdottomasti luottaa omaan neroonsa, hän huomaa varmaan kerta itsensä masentuneeksi ja hyljätyksi. Se on katkeraa! Arin metsäkauriskin näyttää elävän vaan teitä pilkatakseen. Hidas on tosiaan semmoinen mieli uskomaan, että nuot aina auttaneet apukeinot voivat viimein puuttua. Vaan niin kuitenkin on.
Mutta enoni, kun tuskissani kerroin tämän havaintoni, sanoi halveksivasti: "sellaisia ovat nämä kylmäsydämiset, kalaveriset ihmiset joka paikassa, härkämäisiä, niin että pois laidalta; minä en milloinkaan lähde majailemaan ravintolaan, jossa on englantilaisia". Tämä painui syvästi nuoreen sydämeeni, sillä enoni oli minun silmissäni maailmantuntija, johon tuli luottaa.
Ehkei luontunut? Jos lie haljennut? Oi, kenties, kun toivo hymyy, edessä jo turma lymyy. Maan poveen, kätköön pyhän mullan, uskomme työmme tuottehen; niin maamies kylvää siemenen ja luottaa nousuun viljakullan, kun aika tulee täytehen. Myös kallihimmat siemenetki peitämme murhein poveen maan ja toivomme, ett' tulee hetki, kun käy ne eloon ihanaan.
Mun leikkisiskoni, vieläkin sinä voitko kesään luottaa ja jos pettää ensi suvikin yhä suvesta suveen vuottaa? On avaruuden ääret rajaa vailla ja sakeat on sumut tähtivyön. Niin harvoin tapaa avaruuden mailla kaks koditonta kiertolaista yön. He kerran kohtasivat vuotten päästä, ois samat unet vieneet yhtehen, mut kuin ois sydämensä ollut jäästä, niin kylminä he kulki eellehen.
TASSO. Imartelutta sano: silmissään mun onko alentunut arvoni? LEONORA. Ei naisen suosio niin äkin katoo. TASSO. Pois päästääkö hän minut mielellään? LEONORA. Jos hyödykses se koituu, kyllä varmaan. TASSO. Mua yhä suosineeko ruhtinas? LEONORA. Voit tyynnä luottaa jaloon mieleensä. TASSO. Ja prinsessanko yksin jätämme? Sä lähdet, ja vaikk' en mä paljon ole, jotakin sentään, tiedän, hälle olin.
Sielt' ilo kanna, Kuin mesi tuo, Muille sit' anna, Itsekin juo. Tuo ilo sieltä Murheellisiin, Luo kevätmieltä Maan asujiin! Niin joka rinta Lempeä soi, Maa ihaninta Kukkia voi. Kansan säveleesen. Pois nyt Suomen taivahalta Mustat pilven saihot! Suomen kansan vainioilla Lainehtii jo laihot. Valistuksen vahva touko Hengen viljaa tuottaa, Voithan, Suomi, nousevahan Nuorisohon luottaa.
Hän ja minä olemme viimeisen kerran niin, Berndt, viimeisen kerran ja sitten mahtaa kai lunastus tulla... Ja sinä, silloin pääsen minä vapaaksi ja terveeksi taasen ... tai mitä luulet? Niin, sen minä uskon. Joka vaan voisi valmistaa äitiä, toisti hän; hän luottaa niin varmasti lääkäriin, ett'ei hän usko, että minä olen oikein kuollut, ennenkuin hän on sen sanonut.
Päivän Sana
Muut Etsivät