Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Hän saapui hevonen vaahdossa, pitkä turkkinsa ja suuri karvalakki ihan lumisina, vaikkei lunta satanut. Hän hypähti reippaasti reestä ja nousi puoli juoksussa portaita ylös. Lapsi parka, hän sanoo nähtyään pienokaisen ja silittelee sen päätä ja koettelee suonta, niitä on paljon tämmöisiä tapauksia tähän aikaan, Ja hän kertoo tapauksen, jossa lapsi oli, ihme kyllä, parantunut.
Muistatko, mitä minä sanoin eilen?" "Vaiti", sanoi ukko, "älä puhu sitä lapsille; on parempi, ett'eivät tiedä niin ihmeellisistä lahjoista." Mutta Sylvester ja Sylvia iloissansa tuosta isosta kuninkaallisesta rinkelistä unohtivat tykkönään, että he osasivat luoda päiväpaistetta ja sulattaa lunta.
Ja kuusien varjot ne tummentuu. Tuul' hiljaa heittävi lunta. Joko kotihin korpien hiihtäjä sai vai ollutko lie vain unta? Uni tuskat vie. Päivä loppunut lie ja loppunut yksin hiihtäjän tie. Ken siellä? Ken metsässä huhuilee? Kuka viitakon oksilla vilkkaa? Ken heittävi huntua valkeaa ja puuhun piirtävi pilkkaa? Se Tellervo on, tytär hongikon, opas metsien vieno ja vallaton.
Joulukuun 22 päivän olimme vielä etuvartioina samalla paikalla. Lunta oli jo karttunut aika tavalla ja pakkanenkin tuli vuorostaan, olipa kuin täysi pohjolan talvi. Joulukuun 23 päivän aamulla saimme muuton etuvartio-virasta ja tulimme kylään takaisin. Mutta ei enää päästykään niihin huoneisiin, joissa ennen lähtöämme olimme majaa olleet; ne olivat toiset sill'aikaa vallanneet.
Kaikki saatettaisin selittää harhanäkönä itse meistä, tai että me nyt katsomme kaikkea himmeimmillä silmillä ja hipuneimmilla tunteilla jollei taimikaan olisi huonontunut. Lunta, hiukan helisevä keli oli aina meidän nuoruudessamme; mutta miltä se nyt näyttää?
Olenpa jo ennenkin ollut salvumiehenä. Minä lähden myöskin, lausui Katri. Ehkä saattaisi teille minustakin olla jotakin apua, jos ei muussa niin ruoanlaitoksessa. Maanantai-aamuna valjastettiin hevonen ja kaikki kolme istuivat rekeen. Lunta oli jo satanut niin runsaalta että puupohja reki luisti koleisella polullakin. Paikalle päästyä tarkastettiin ensin ansat.
Hevoset seisoivat pystyssä korvin, ikäänkuin ottaen matkustajain levottomuuteen osaa; ei päästy eteen- eikä taapäin, ja lunta tuli niin sakeasti, että ilma oli kuin levitetty, valkoinen lakana. Koirain haukunta eteni, läheni, kävi puoliympyrässä ja eteni taas. Yht'äkkiä muuttui se yhtämittaiseksi ulvonnaksi, ja heti sen jälkeen kuului laukaus ja sitten taas laukaus ja taas laukaus.
Hän koitti pudistaa lunta pois vaatteistansa, mutta onnistumatta, sillä ankara lumivihuri oli pieksänyt lumen niin lujaan kiinni hänen hiuksiinsa, karvalakkireuhkaansa ja muihin rikkinäisien nuttuinsa poimuihin, että se tuntui olevan joka paikkaan ikäänkuin kiinni liimattuna. Hän näytti kovin köntistyneeltä eikä jalka tahtonut jalan edelle päästä.
Jo eteisessä sateli kuitenkin pojille sanoja ja kysymyksiä oikealta ja vasemmalta, melkein yhtä tiheään kuin ulkona lunta. "Herra Jumala! Mitä joukkoa te oikeastaan olette? Mistä te tämmöisessä Herran ilmassa? Poika, miksi sinä et vastaa? Herra nähköön! Kuollutta ruumistahan se tuo mies perässään rekenä vetää. Ne ovat varmaan olleet paleltua tuossa nöyrässä ilmassa."
Oman, oman rintas lämpö, eikö niin, riittää sulle, ihmeellinen lintu! Kimppu kukkia akkunalla. Lunta ulkona kaikkialla, lunta nuorta ja valkeaa. Valkea, luminen maa. Punaiset kukkani akkunalla, nurmi on kaikki jo hangen alla. Rannasta rantaan aukeaa valkea luminen maa. Iltahämärässä vasta latu järvenrantaan vie. Aavan selän poikki kulkee luotisuora viittatie.
Päivän Sana
Muut Etsivät