Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viuhuvat viimat vihmoen kulkee, Sankeat aavat silmältä sulkee, Haahkan ma vain näen pyrkivän pakoon Juurehen männyn, kallionrakoon, Missä on untuvasuojansa tuo. Katumusretkeä, tuulta ja lunta Siinä en muista, miss' uinun ma unta, Untani puusta, min juurakon rakoon Pesäänsä haahka pääsevi pakoon Neulasten alle ja puolison luo. Niin vait on ympärilläin.
Talvella murheita muisteta ei, talvella paljon on lunta, muistoja kauniita katsellaan, riemuja vanhoja riemuitaan, nähdähän kesästä unta. Varpuset jäätyvät oksillaan, paksu on hanki maassa, ihmiset kulkee ja askaroi mielessä lintujen laulut soi, kellojen kilke haassa.
Maa on kivikova kylmästä, vaan paljas; ainoasti kukkuloilla ja vuorilla on lunta. "Onko tosi," kysyi yksi vanhempi vaimo tulevalta Martinalta "onko tosi että kirkkoherra yönä menneenä on tullut kutsutuksi anoppis tykö?" "Minä uskon," sanoi toinen, "että appes mieluisesti tahtoisi hirrestä, joka kuoliaaksi löi Antin, kehätä kistun ja siihen panna kotoperkeleensä!"
Sinikka rukoillen: Teet hyvin tapakin orja! En kiusoin lopeta tuota. Väisty, ruoja! Nyt polulle, Veikot! silmät auki! Poistuvat kolmin oikealle. SINIKKA. Teille Lunta ja ikuista yötä! Yksin. Eksyitpä tok', uljas Jouko, Iäksi omistas eksyit! Sieltä Väinö! Kuulustanpa Salavihkoin huomasivat!
Lapsi ja isä. »Katsos, äitisein, kaunis kukkanen, Jonka korkean alppirintehen Varvikosta poimin; punalehtiään Aukaisee, kuin Anni sini-silmiään, Koska päivyt vuorten lunta kullallaan Kirkastaa, ja äiti, ylösnoustuaan, Suutelolla hänet herättää.
Päästyään valjaista porot heti alkavat kaapia pois lunta etujaloillaan päästäkseen jäkälään käsiksi. Sitten Lappalainen virittää tulen, panee padan tulelle ja täyttää sen lumella saadakseen keittämiseen tarpeellisen veden. Mutta olihan kauppiaan puolison myös pidettävä huoli siitä, että pikku Mariakin saisi jotakin ravintoa, ja hän käski sen vuoksi Maggan nostamaan lapsen kätkyeestä.
Aika satoi lunta päähän, ruumis raukes vaivoistaan, mutta katso, pilkistäähän poika silmist' aina vaan." MATKAMIEHEN N
Lunta pyrytti, niin että sitä oli korkeita nietoksia portaille asti eräänä sunnuntai-iltapäivänä... Mutta puodintakaisessa, pienessä huoneessa oli iloisuutta!... Hän oli taas tullut sinne, tuo hupainen Grip. Ja nyt hän siinä istui puotimiehen, nimismiehenapulaisen ja Reierstadin kanssa... Annetaampas vaan hänelle ensin vähä juoda, kyllä sitte!
Varhain seuraavana aamuna, joka oli sunnuntai, lähti Pekka uutta pyydystään kokemaan. Jo kaukaa näki hän, että saalis oli käynyt satimeen ja oli vielä elossa. Pekalta pääsi ilon huudahdus ja hän ponnisti pitkän potkun suksillaan. Se hyppi ja telmi siellä ja pölyytteli lunta ympärilleen.
"Mutta kovinhan nyt onkin kylmä, kun oikein nenänpäätä riitelee ja varpaita tahtoo koperoon vetää... Ai! ... oikein jalat nuljahtelevat tilaltaan tuossa roustikossa. Mikähän lieneekin, kun ei jo lunta tule enempää, vaikka Marraskuu lienee jo puolivälissä... Tuo kengän paulakin kun retajaa irralla..."