Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Entäpä tätä sitte Mitä minun väliä on olenhan huutotyttö vain», sanoi Hely katkerasti. »Mihin sinä siellä sitte menet?» »Kyllä minulla paikka on. Kartanon Loviisa, joka muutama vuosi takaperin muutti Helsinkiin ja joutui siellä naimisiin työmies Niemelle, on minulle paikan hankkinut. Puoleksi vuotta vain olen sitoutunut, jotta sitte olen vapaa menemään muualle. Loviisan luo myöskin pääsisin.
Ei suinkaan Niilon rukkasia tarvitse peljätä, pyytäköön ketä tyttöä hyvänsä paikkakunnalta. PELTOLA. Niinkö luulette, naapuri? Entä jos hän pyytäisi Loviisaa? Antaisitteko hänelle tyttärenne? UKONNIEMI. Miks'ei, parempaa vävyä en voisi toivoakaan. PELTOLA. Oikeinko todella? Annatte siis Loviisan Niilolle emännäksi? Vielä tänä iltana täytyy meidän saada asia selville.
Hän, joka oli jotenkin itsekäs nainen, olisi halusta pitänyt Helyn, sillä häneltä riitti aina aikaa Loviisan töihin, ja sen Loviisa kyllä arvasi, ettei toinen vuokraaja olisi yhtä valmis häntä auttamaan.
Nyt vasta tunsi Jeriko itsensä oikein yksinäiseksi ja hylätyksi, sillä Sormulaisen käytös osotti selvästi, mitä sekä Loviisalla, että hänellä oli edessä, kärsimystä ja tuskaa. Katkerammalta, kuin ensin, tuntui nyt Jerikosta rukkiukon kuolemakin, joka oli ollut syynä Loviisan tunteen purkaukseen.
He astuivat kirkon synkkäin holvikaarien alitse, jotka kajahtelivat sepän raskaista askelista, kun sitä vastaan munkin virsut sekä Loviisan kepeät kengät eivät niistä nostaneet mitään vastausta. Tyttö parka vapisi koko ajan, yhtä paljon vilusta kuin myös pelosta; sillä hän näki että hänen hengellinen ja maallikoinen saattomiehensä eivät kumpikaan kohdelleet häntä lempeydellä.
Loviisan äiti oli kuollut jo lapsensa ensimäisellä ikävuodella. Sen muistin kuulleeni kerrottavan, sillä korva paljon maata kulkee. Ja mitä muuta olin kotonani kuullut Vierimän elämästä, oli se, ettei ukko saanut mitään tehdä, ei kumminkaan suurellisempia asioita päättää, ilman äitinsä suostumusta. Nytpä vähän luontoani masenti, kun äkkiarvaamattani seisoin tämän Vierimän haltiattaren edessä.
Siellä löydettiin onnettoman prinssin laihtunut, likainen ruumis ikään kuin kiireissä vuoteelleen viskattuna. Murhamiesten aikomus oli epäilemättä ollut laittaa ruumis semmoiseen paikkaan, että näyttäisi hänen kuolleen luonnollista kuolemaa; mutta Loviisan paosta noussut hätä oli heidät hämmästyttänyt.
Jeriko kartti taas rauhattomana kaikkien ihmisten seuraa niin paljo, kuin mahdollista ja etsi aina yksinäisyyttä. Kuitenkin oleksi hän joutohetkinänsä usein semmoisissa paikoin, joissa toivoi saavansa Loviisaa nähdä, mutta Sormulaan hän ei uskaltanut mennä, sillä hän häpesi itseänsä ja luuli Loviisan jo päältäpäin hänestä näkevän, mitä ajatuksia hänellä mielessä pyöri.
Kyllä se tallella on Loviisa meni Pirttilän emännän kanssa, sillä Pirttilän emännälle Heikin Antti oli tuonut tavaroita kaupungista, mutta vienyt ne kotiinsa, kun hän asuu kirkonkylässä. Loviisa meni häntä auttamaan niitä kantamaan ja taitaa jo olla kotona. Samassa kuin ukko oli sanat sanonut, näinkin Loviisan juosta piipertävän maantietä meille päin.
Ukon kuollessa oli Loviisa neljänkolmatta vanha ja minä yhdenkolmatta. Luonnollisesti olin minä hautajaisissa. Se oli oikea surun juhla Loviisalle, jonka vertaista hän ei ollut koskaan nähnyt, ja minä itkin silloin kahdesta asiasta: Vierimän ukon muuton ja Loviisan kyynelten tähden. Loviisa oli kykenemätön täyttämään torpan vaatimuksia, jonka jokainen kyllä mahtanee ymmärtää.