Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Louhen veneen vielä ollessa kaukana, Lemminkäinen ainoasti näkee »pienen pilven pohjosessa»; sitten jonkun ajan päästä jo hänelle: Saari kaukoa näkyvi, Etähältä haamottavi; Havukoita haavat täynnä, Koivut kirjakoppeloita. Viimein vihdoin hän selittää lähenevän vaaran koko sen uhkaavassa suuruudessa: »Jo tulevi Pohjan pursi, Satahanka hakkoavi; Sata on miestä soutimilla, Tuhat ilman istumassa».
Vaivasi se Louhen vallan murti, Suomen kansan henkihin herätti, Oli uuden aian aamurusko, Uuden paljoa paremman aian. Tämä aika, meidän aaveksima, Ole ei kuvitus Kaukomielen, Eikä piile pilvien takana; Syntynyt se on ja syntymässä Suomen kelpo poikien povissa, Sydämmissä Suomen neitosien.
Olisihan Ilmarinen ilman sitäkin voinut suoraan mennä Pohjolan tuville, takoa Sammon ja tuoda Louhen kuuluisan kaunottaren kotihinsa. Vielä tarpeettomammalta runoelman kokonaisuudelle näyttää Wäinämöisen yritys saada Joukahaisen sisar omaksensa. Vaan kuitenkin on näillä molemmilla sivutapauksilla syvä ja tärkeä tarkoituksensa.
Tässä olemme nyt saapuneet päätapauksen keskustaan, käännekohtaan, joka määrää toiminnan koko kulun tästä lähtien; sillä välittömänä seurauksena tuosta veljesten puheesta keskenänsä on päätös lähteä Sammon ryöstöön. Loppuna on sitten Sammon vieminen Pohjolasta ja kumminkin osittainen tuonti Kalevalan asunnoille, sekä sen kautta alkaneen vaurastuksen ja onnen suojaaminen Louhen koston-hankkeilta.
Sanotaan, että muinoin Tääll' onness' eleltiin, Ja kanteloita tehtiin, Soiteltiin, lauleltiin; Mut Louhen musta valta Iloa kadehtii Ja vaskivaaran poveen Meilt' aurinkoisen kahlehtii. Ja kansa synkiössä Nyt teitään hapuilee, Kynnykseen omaan lankee Ja maillaan harhailee, Yön karvan muoto saapi Ja mieli apeutuu, Ja heimo heimostansa, Laps äidistäänkin vieraantuu.
KITKA. Sen tapamme Louhen lapsen, Jollei kyntensä katoa. MUTRU. Kaadamme kuin kaskikoivun. KOTRO. Ruojan poltamme poroksi. ILLI. Maltti! Ei sanoja julki! Varokaa vakoilijata! Kaikki hämmästyvät, tarkaten ympärilleen. Ilvo laumansa jälillä On piankin täällä. Itse Torjua lupasi turman Karjastansa; itse uhrit Tuoda ja lukea loitsut Niin väkevät, ettei pysty Karjahan Kalervon poika.
Vaan ei vieras auta ilmaiseksi: Päänsä päästimeksi Väinämöinen Uhras Ilmarisen Louhen luokse Sammon, onnen tuojan, takojaksi, Pohjan kansan vallan vahvikkeeksi.
Olkoon vielä kolmantena esimerkkinä Kalevalaisten hurja soutu, koska Louhen laiva alkoi tulla lähemmäksi: Souti seppo Ilmarinen, Souti lieto Lemminkäinen, Souti kansa kaikenlainen: Lyllyivät melat lylyiset, Hangat piukki pihlajaiset, Vene honkainen vapisi; Nenä hyrski hylkehenä, Perä koskena kohisi, Vesi kiehui kelloloissa, Vaahti palloissa pakeni.
Kuule nyt meitä, ilmojen Ukko, aukaise eestä auringon lukko, päästäös päivä pilvien takaa, kussa se Louhen vankina makaa. Valoa me vaadimme emmekä muuta, siksi me kierrämme, nyt Ukon puuta, siksi me laulamme laulua sodan, nostamme taivaalle tapparan odan. Meill' oli päivä: He meiltä sen peitti. Meill' oli kansa: He yöhön sen heitti. Meill' oli vapaus: Nyt meill' on orjuus.
Tuolla Ilmari sinun näkisi. ILVO. Sitä soisin. LOUHI. Louhen lapsi! Jäänä soisin polttavasi Enkä virtana valuvan. Tyttö, tunne arvoasi! ILVO. Ilmari minut sulatti. LOUHI. Multa ottakoon. Sivulle, tyttö! Väistyvät syrjemmäksi. Jollei syttyisi sotia Kilpaveljesten välillä. IMMO. Seppo ei sodan takoja. Sampokin satahyväinen Hyvän on viljan hyrskyttäjä, Rakkaudesta rakettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät