Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Istujat olivat omituinen pari: toinen nuorimman uskonnon tunnustaja toinen mailman vanhimman uskonnon pappi. »Oletko ollut onnellinen senjälkeen kun minut niin äkkiä jätit?» Olintus kysyi. »Onko sielusi saanut rauhan tuossa papillisessa puvussasi? Oletko Jumalan ääntä kaivatessasi löytänyt lohdun Isiksen oraakkelin kuiskauksesta?
Kuin viattomat, säikähtyneet lapset rientävät he hädän hetkellä, keskellä sydänyön hiljaisuutta apua etsien. Ei auttajaa, ei apua. Yö vain ja äänettömät kesäöiset vedet. Etäältä kuuluu vain paimenkellon kirkas kutsu, jakaen valoisan kesäyön rauhan lohdun ääntä.
Voi, että taivas moista juonta käyttää Näin hentelää kuin mua sortaakseen! No, mitä sanot? Eikö sulla riemun, Ei lohdun sanaa?
Ritar' on hän ristinpuun. On Vienan suussa luoto. Luodon päässä kuusten all' on kivillä kirkon muoto. Siinä saarnaa Tapani. Käy kuulijoita hällä. Moni sanan lohdun saa jo mieltä lämpimällä. Moni myöskin pahenee ja käypi luokse Puman: »Joudu! Oppi väärä jo saa voiton maassa Juman.» Puma päätä pudistaa: »On oppi väärä ollut kauvan maassa Perman jo. Siit' turmio on tullut.»
Rovasti lausui: »Hukass' on, sen huomaan, jos kuolee noin, tuo Döbeln uskoton. Ma tulen hälle neuvon, lohdun tuomaan, ja hän, hän hiljaa kuulee tuokion, jo karkaa ryntäilleen, jo kuohuu sappi, 'hoi renki', huutaa, 'tiehens' aja, pappi, ja laita, ettei täällä suunsa soi! Tuo puhett' onko sen, ken kuoloon astuu? mutt' onnestaan häll' olkoon oma vastuu, ma tein, mink' ihminen ja pappi voi.»
Nyt hän uudestaan johdatti mieleensä keskustelunsa työmiehen kanssa ja sitä muistellessa valtasi hänet uusi lohdun tunne. Ei ollut epäilemistäkään, ettei työmies olisi ollut Ursus. Sekä Vinitius että palvelijat, jotka olivat käyneet noutamassa Lygiaa Caesarin palatsista, olivat kertoneet Chilonille hänen tavattomista voimistaan.
Vain sinun henkäykses minun sieluni kirkkahaks saattaa, vain sinä taivahinen, vain sinä voimakas oot, kruunaat onnella pääni ja onnella rintani täytät, juhlaks arkeni teet, karkeloks kulkuni mun, annat mun leipääni viinin ja kyyneleihini lohdun, rauhan öljyä tuot mieleni myrskyihin, nähdä sa suot runon siintävät kentät ja, ah, sinun kanssas täysi on tyhjyyskin, laulava hiljaisuus.
Vielä muutamia vuosia sitten oli hän iloinnut kukoistavasta terveydestään ja tyytyväisenä erilaiseen kohtaloonsa iloisena katsonut mailmaan; vaan yht'äkkiä ja odottamattomasti tempasi kuolo häneltä sydämmensä lohdun, molempien poikainsa isän.
On selkämme käyristyneet ja aatos jo raukeaksi käy, on silmämme hämärtyneet, mutta vielä ei Jahven merkkiä näy. Ja kansa jo tuntee, että ei meiltä se lohdun voimaa saa, se kaipaa elämän mettä, mutta hengetön kirjain kuolettaa. Ja Natsarealaista jo tuhannet uskoen kuuntelee, hän on luopunut isien laista ja hän harhaan vie ja villitsee.
Lemuvat niitut hetken rajuilma Voi upottaa; ja kuink' ei isän silmää Sois pitkäin kuukausien kyyneleet? Pois tule; jaamme sinun kanssas surun; Saat siitä, raukka, pienen lohdun murun. KOLMAS N
Päivän Sana
Muut Etsivät