Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Muutamia päiviä sen jälkeen kuoli hän. Mutta minä muistan aivan hyvästi sen korskean ja pitkän miehen, joka hänet tappoi". Aslakin kasvot olivat synkistyneet, hän nyrkytti kättänsä, jotta rystyt kävivät valkeiksi, ja silmät hohtivat. "Se oli varmaan paha ihminen, joka semmoista taisi tehdä", sanoi Liv. Aslak hyppäsi seisalleen ja taputti polviansa nauraen. "Ha ha sen voipi sanoa.
"Olen lainannut sen isännältäni", sanoi hän, "tahdotko lukea minulle vähäisen?" Liv otti Raamatun ja kävi istumaan. "Lue sama paikka, jota kerran luit, tuosta tuhlaaja-pojasta", sanoi Aslak, "minusta se sopii paraiten".
Hän ei istu enää sormet korvissa eikä torku Livin lukiessa Raamatusta; sillä Aslakissa usko herää, vaikkapa kaikki vielä on hämärätä hänelle. Liv on puhunut paljon hänelle Gunnar-isästään, vaan ei Aslak tahdo ottaa sitä kuullakseen. Itse on Liv kulkenut ympäri seudussa kuulustelemassa kuinka oli hänen isänsä laita.
Vai etkö tietänyt miksi kyläläiset tarttuivat toisiinsa ja katselivat niin kummallisesti sekä sinua että isääsi sunnuntaisin, kun Aslak kulki suorana ja totisena kirkon portin kautta. Ja sinä olisit pannut vaikka elämäsi pantiksi siitä, ett'ei hän ollut kavala. Liv! Liv! kuinka sinun käy? Talvi on tullut. Aslak on vielä Haugenissa, ja Gunnar itse häntä pidättää.
"Saa olla niinkuin tahdot", sanoi hän, "mutta usein olen miettinyt jotain, joka mielestäni on kummallista, et saa suuttua siitä, että sanon sen sulle mutta minusta tuntuu niinkuin joutuisin yhä kauemmas isäni luota mitä kauemmin sinä täällä olet. Mistä luulet sen tulevan?" Aslak nauroi ja pudisti hänen kättänsä. "Oh, se on vaan turhia luuloja, Liv", sanoi hän.
"Luulenpa parhaaksi että jäät makaamaan tämän päivän", sanoi hän viimein, "aamiaisen saat kohta". Aslak tahtoi suudella hänen kättänsä, mutta Guunar oli jo noussut ja meni ulos. Ei kauan kestänyt ennenkuin Liv tuli sisään ruo'an kanssa. "Kuulin että jaksat huonosti tänään". "No niin kyllä toivon pian paranevani aikaa voittain.
Kuuluipa samassa joku liikkuvan porstuassa. "Se on isäsi", sanoi Aslak ja hyppäsi seisalleen. "Nyt menen hetkeksi pois, mutta ei sanaakaan, Liv, muista se". Hän hiipi nopeasti kamariin, Liv meni takan luo ja pani padan tulelle. Gunnar astui sisään. Hän oli tavallista synkemmän näköinen. "Sinä tulet myöhään tänä iltana", sanoi Liv. "Niin, tulen myöhään". Gunnar istui pöydän ääreen.
Ja sitten kulku paikkakunnasta toiseen laulaen, nauraen, iloiten, koko maailma kotonansa". Ja Aslak kuvasi nyt elämää niin raitista ja leikillistä, niin kesytöintä ja ihanata, että Liv ihastuen lausui: "Herra Jumala! kuinka ihana ja suuri maailma kuitenkin lienee, ja minä olen istunut tässä koko aikani enkä voi päästäkään tuonne ulos". "Niin, totta puhuit, Liv, maailma on avara ja ihana.
"Täällä on vielä tilaa naulassa nutullesi, jos tahdot". Aslak pudisti päätänsä. Mutta nyt Liv tuli lapsen kanssa. "Tahdotko taas lähteä pois minun ja poikasi luota, Aslak, niin saan kaiketi ruveta sinua etsimään toisen kerran", sanoi hän lempeästi ja katseli sydämmellisesti Aslakia.
"Oletko yksinäsi, Liv?" kysyi hän, "saanko istua hetkisen luonasi?" Hän jäi ovelle seisomaan ja näytti ujolta. "Voitko kysyä sellaista? ethän sinä muuten pelkää minua", sanoi Liv hymyillen. "Niin, mutta nyt voisi tapahtua että sinä pian pelkäät minua", sanoi Aslak istuen penkille hänen viereensä, katsomatta häneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät