Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Minä olen jo sitä kaikkea näkevinäni". "No sinä tulet siis varmaan?" "Varmaan". Aslak sai juhlapuvun yllensä ja lähti kylään. Kuinka Liv hymyili ja lauleli hänen mentyänsä! Hän juoksi edestakaisin pyttyjen ja sankojen kanssa kepeästi kuin västäräkki, ja työ kului nopeammin kuin koskaan ennen. Illan lähestyessä oli hän valmiiksi koristettu ja niin kaunis että oikein säteili.
"Paitsi sitä minä olen nukahtanut väliin, mutta nyt saat kohta aamiaista". Liv katseli häntä rakkaudella kun hän meni ulos, pani sitten kätensä ristiin ja rukoili hartaan rukouksen, kiittäen kaikesta armosta tähän hetkeen saakka. Hänellä oli niin paljon toivoa nyt että kaikki vielä kääntyisi hyväksi. Aslak palasi ruoan kanssa, hän oli tänään niin lempeä ja ystävällinen.
"Niin, nyt minä seuraan minne vaan menet", vastasi Liv, laskien päänsä hänen rinnalleen. Mikä kirkastus Livin kasvoissa, kun hänen päänsä lepäsi Aslakin rinnalla! Ken olisi voinut tämmöistä uneksua? "Ja sinä kun et ole ainoatakaan sanaa tästä sanonut". "Tuo sana on kielelläni pyörinyt monasti, tiedätkös, mutta minä pelkäsin että häpeisit semmoista kuin minä olen".
"Sinä olet kuitenkin ollut aivan toisellainen nyt viime aikoina", jatkoi Liv, "ja minä tiedän itsestäni että se aina vaikuttaa hyvää kun saa puhua jollekin. Mun isäni on hyvin viisas mies, vaikka hän on niin hiljainen". "Hys, älä puhu niin kovasti, hän voisi sitä kuulla", sanoi Aslak säikähtyneenä ja katsoi ympärillensä.
Mutta mitään hän ei kammo niin paljon kuin yhtymistä vanhojen seuralaistensa kanssa, eikä hänen jalkansa koskaan ole niin kepeä kuin hänen palatessaan, rahoja taskussa, ja nähdessään että Liv seisoo ovella odottamassa. Sellaisten kesämatkojen perästä on hänen mielensä aina tyynempi.
"Kyllä sen mielelläni teen, jos tahdot; mutta nyt saat panna maata, olet kaiketi hyvin väsynyt". Ja Liv nousi mennäksensä. "Se on totta, jos minä uskaltaisin kysyä, mikä on nimesi?" kysyi Aslak. "Nimeni on Liv". "Liv? Se oli kaunis nimi. Se sopii sinulle, sinä olet niin päivän valkoisen ja lempeän näköinen". "Niinkö arvelet?" sanoi Liv hymyillen.
Silloin kävi Aslakin mieli synkäksi ja kolkoksi. Liv huomasi sen ja oli vähän aikaa ääneti siitä. Vihdoin kysyi Liv oliko hän sairas. "En ole juuri sitäkään", vastasi hän. Mutta eräänä päivänä, kun hän oli tavallista synkempi, sanoi hän: "Minä en tahdo salata sinulta, Liv, että minun täytyy päästä matkoille taas.
"Kuinka hyvä sinä olet", sanoi hän katsellen häntä, "sinä voit rukoilla puolestani, niin saan kyllä nukkua". Kun Liv astui tupaan, istui Gunnar veistelemässä lusikkaa. Hän seurasi tytärtänsä silmillään kunnes hän oli päässyt kaapin luo ja pannut Raamatun hyllylle. "Sinä olit kauan Aslakin luona tänä iltana", sanoi hän. "Olen lukenut hänelle", vastasi Liv. "Vai niin, vai hän pyysi sinua lukemaan.
Mutta kun vaan tuulen puuskakin koskee talohon, säpsähtävät he ja kuuntelevat, henkeänsä vetämättä, oliko Aslak joka tuli. Muuten eivät pelänneet, olisi voinut sanoa että rauha ja ilo vallitsi näissä molemmissa nyt kun olivat toisensa löytäneet. "Sanoppas nyt, Liv, kuinka olet elänyt koko tämän pitkän vuoden?" sanoi Gunnar, taputtaen tyttärensä kättä. "Se on pian kerrottu, isä", vastasi Liv.
Hän katselee laskevaa aurinkoa, mutta seutu, joka hymyilee sen loisteessa, ei häntä ilahuta. Hän miettii mihinkä kääntyä. Katsoo tunturia, huokailee syvään ja kulkee suoraa tietä sinnepäin. Missä tulet olemaan yötä, Liv? Ehkä tunturilla aukean taivaan alla. Eihän se ole ensi kerta, ja kesä-yö on valoisa ja lämmin.
Päivän Sana
Muut Etsivät