Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
"Niin olen, sillä sinä tuhosit Salonan luona Illyrian sotilasten päämiehen Munduksen ja hänen poikansa." "Olen ruvennut pitämään taistelusta sotapäälliköiden kanssa. Koettelisin mielelläni peistäni Belisariukseen. "Ota vain täksi päiväksi lippu käsistäni ja salli minun hakea Belisarius käsiini. Hänen ratsujaan Phalionia ja Baliania kiitetään erinomaisiksi. Minun oriini jalat alkavat kangistua.
Luulitte, ettei meillä olekaan lippua, ja nyt on meillä lippu, joka yli taivaan hulmuaa. Se se vasta lippu on! Nyt kai jo kaikki muutkin sen näkevät? Näkevätkö kaikki? Kaikki näkevät! vastasi kansa yhteen ääneen. Näkyykö se sinne taammaksikin? Näkyy! Näkyy! Hyvästi näkyy! Näkyyhän se iso, taivaan kokoinen lippu! Mutta voitteko myöskin erottaa, mitä siihen on kirjoitettu?
Siis työhön, veikkoset, lippu tää, Kuin verikirjoitus yhdistää Näin voimat ja virkahtaa: Ken kurja pettäen horjahtaa, Sen immet inholla kiroaa, Ja koko synnyinmaa. Henrik Vergeland. Sa suureks olit syntynyt Ja suuri henkes särki Kaikk' ajan ahtaat sitehet: Otsalles ikijärki Soi neron valta seppeleen; Kun silmäs salamoitsi, Maailmat uudet kangasti: Ne laulu esiin loitsi!
"Ah, suokaa anteeksi, luulin teidän olevan nuoren ja kauniin." "Siitä on kauan," sanoi nainen heikosti hymyillen. "Mitä te tahdotte?" "Minä minä tahdoin minä antakaa minulle tuo lippu!" lausui hän ripeästi päätöksen tehtyänsä, astuen isännän eteen, joka yhä vielä seisoi pöydällä. "Oletteko mieletön?"
Hänkin oli aikanaan nuori, kaunis ja rikas herra, mutta hän joi liiaksi sampanjaa ja hänellä oli liian paljon ystäviä, ja kun hän nai minut, oli hänen terveytensä jo rappiolla. Mutta tässähän seison ja kulutan aikaa antakaa minulle lippu, hyvä herra ylioppilas, pienokainen odottaa." "Minä tuon sen itse. Missä te asutte?" "Viereisessä talossa. Toinen ovi, kun astutte portaita ylös." "Hyvä."
Ne itkuja ääneen soi aian jääneen Ja suree murheita maan, Ett' onni ja hoivat, min maahan ne toivat, Jää tallattavaksi vaan. Ei harjalla Turun linnan Nyt lippu poimukoi; Jo mykkeni riemu rinnan, Ei soitto sen saleissa soi. Yli mustuvan meren pinnan Pois herttua vietiin, oi! Se vaati kahleiden hinnan, Mitä maasta hän unelmoi.
Mik' eilen ol' laulajan unta tai ennettä tietäjän verhouneen, nyt päämäärä on, mihin ihmiskunta kaikk' katsoo kuin tähtehen kultahiseen, ja tähdet ne tuikkii ja tuikkii yhä läpi loistaen kansojen kamppailevain, yli maailman lippu se liehuvi pyhä kuin oikeus, kuin täyttymys laupeuden lain.
Petos oli onnistunut täydellisesti Prokopiuksen varokeinojen avulla. Samalla hetkellä, jolloin goottien lippu reväistiin palatsin harjalta ja kuningas vangittiin, piiritettiin hämmästyneet gootit kaikkialla linnanpihalla, kaupungin kaduilla ja laguuneilla ja bysanttilaisten leirissä ylivoimaisesti. Keihäsrivit tuijottivat heitä vastaan kaikkialta. Melkein poikkeuksetta gootit riisuivat aseensa.
Hiljakseen liehahteli palkintotuomarien lavan päällä höyryvenhe "Wilkkaan" viime kesäinen, vähän nuhraantunut lippu. Toinen samanlainen leuhui soittolavan reunalla, ja iloisesti porisi teekeittiö kuusikkomajassa sen takana. Viimeinkin pääsivät palkintotuomarit paikoilleen lavallensa. Pappilan Yngve asetteli rilliä nenälleen ja mielihyvällä tarkasteli pulleaposkisia talonpoikaistyttöjä.
Katri käänsi silmänsä erääsen lääkärin osoittamaan lakeuteen metsässä ja näki sinä täyttä nelistä lähenevän ratsujoukon. Niiden keskellä liehui lippu, jonka, vaikka Katri ei voinut sen vaakunaa eroittaa, yleinen huuto hänen ympärillään tunnusti Mustan Douglas'in omaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät