Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Yli korskan pääs jos riippuvan ainiaan näät miekan paljaan, ei sua viehtää voi sikuulilaiset herkut hienot, ei sulo soitot ja lintuin laulut saa uneen viihtää. Vienoa unta ei jää vaille maamies halvassa majassaan, ei rantain varjostoissa, eikä Menoissa leyhkissä Tempe-laakson.
Kaunihissa heinäkuussa Alkaa armain aikamme; Lintuin laulaessa puussa, Kukka-kenttää astumme, Viikatetta liikuttain, Heinän vartta kiikuttain, Trallallallal j.n.e. Sitten menemme laulannalla Luokoamme ottamaan, Kuivat heinät haravalla Laposille laskemaan, Joista ruot kannetaan Sapilailla suovahan, Trallallallal j.n.e.
Ja poikasen mielessä suli tämä yhteen kasterikkaan aamun, paistavan auringon, laulavain lintuin, vuorenhuippuin ympärillä aaltoavan sumun, ammuvain lehmäin ja huiman varsan kanssa sekä koulun-opettajan ja äitinsä kanssa, joka huhuili karjalauman takana. Mikähän sinustakin tulee, Torger? sanoi äiti usein huoaten. Mestarisoittaja, vastasi Torger. Silloin hymyili Jon.
Saa rengit vetää unta. Nyt aamuin unta vedetään, saa rengit vetää unta; jo valkovaippaan peittyi maa, ja lisää tulee lunta! Kun puhkuu kylmä koillinen, lyö pöytään vaikka punta: se tuuli talvituiskuin on, saa rengit vetää unta! Vait istuu, värjyin kätkössään, tuo lintuin laulukunta; yö ehtoost' aamuun pitkä on, kun rengit vetää unta!
Ihanaan aikaan toukokuun, kun lintuin laulut soivat, ma silloin hälle virkoin tän kaihon ja sen hoivat. REIN-VIRTAAN V
Sen tuskin tiedän vertaista, Niin kaunista, niin herttaista, Kuin kulta Hämeen maa. Lempeitä laaksoin lehtoja Ja lintuin laulupuistoja, Ja marjaisia kankaitaan En unhoittaa voi milloinkaan, Oi Hämeen kallis maa! Oi Hämeen pellot viljavat, Ja kasket kullan loistavat, Ja tuhannet sen tuomistot, Sen niityt, norot, varjostot, Ei maata vertaistaan.
Nämät olivat ainoat höyheniset ystävät, joiden kanssa prinssi oli tilaisuudessa opetella tuota uutta kieltä; torni oli kovin korkea muiden lintuin käydä siellä. Hän kyllästyi kohta uusiin tuttaviinsa, joiden kanssapuheesta oli päälle niin vähän hyötyä eikä sydämelle ensinkään, ja vaipui jälleen entisiin, syviin ajatuksiinsa.
Niin usein pitävät puhetta ja kanssakäymistä lintuin, kalain ja muiden eläväin, puiden ja kukkien, kivien ja kantojen, järvien, jokien, lampien ja muiden senlaisten olentojen kanssa. Seuran kaipuussa saivat niistä joka paikalla lässä olevia ystäviä.
Kevähästä kesä kaunihin, Lintuin laulu silloin suloisinta. Aamusella päivä armahin, Kastehelmen kukkaa suudellessa. Lemmen kukan ensin puhjetessa Sydän sulin onpi neitosella. Silloinpa syntyi minun kultani, Kun kirkas päivä nousi taivahalle: Siitä sielun kirkkaus. Ja kuu kun riensi lempeänä länteen: Siitä sydämmen lempeys. Koi kaunihisti silloin vilkutteli: Siitä silmäin ihanuus.
Hiljaisuus on kaikkialla, aalto rannall' Makeasti makaa, liikahda ei lehti. Aamu hohtaa, koivuin valkeet rangat loistaa, Lempee tuuli idän purpuraisilt' porteilt' Meren pintaa viivottaa ja ilma täyttyy Taasen lintuin viserryksest' lehdistössä.
Päivän Sana
Muut Etsivät