United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Menen merimieheksi ja elän sillä lailla. Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minä veisaan Lähen poies Suomen maasta, muille maille reisaan. Kauppalaivat seilaavat Turun salmen suulla, Sinne otan matkani ja siell' on lysti olla. Taikka menen Ryssän maalle, kauas Venäehelle, Enkä tule ikänäni tähän kylään jälle. Karjalan neito.
Kohta minä tulin määrättyyn paikkaan ja yksi parempi tölli, jossa minä ystäväisyydellä otettiin vastaan huoneen asukkailta, nimittäin yksi kalvea sorea vaimo ja pieni punasen verevä, vaalea tukkainen likka, joka oli ihmeellisesti yhden kirkossa olevan maalatun enkelin näköinen. Nämät ihmiset eivät olleet minulle tuntemattomia.
Itse kasvan Karjalassa pari vuotta vielä. Kasvoi Suomen rannalla se ympyriäinen nauris; Tämä likka on lihava ja punaposki kaunis. Minä olen nätti tyttö, nätin pojan kukka; Eipä minussa mennytkänä mamman vaivat hukkaan. Nätti likka liian nuori olen minä aina, Kulta käypi katsomassa joka sunnuntaina. Jos oisiki nyt lauantai ja huomenna oisi pyhä, Ja kulta tulis kirkkohon, se oisi vallan hyvä.
Meni vuosi, meni vähän toistakin, ja Venla synnytti, mutta tyttären taas. Tämän nyt, käärittynä valkeaan riepuun, kantoi anoppi-muori, myhäillen makeasti, nähtäväksi tuikealle isälle. Juhani ihastui, luuli jo toivonsa täyttyneeksi ja kysyi: »poikako vai likka?» »Katso itse, vävyseni», vastasi hänelle muori.
Varsinkin Lisbetillä oli erinomainen taito keksiä joululahjavärssyjä ja ostaa huokeita joululahjoja. Hän oli huutokaupasta ostanut muutamia vaivaisia maustepurkkeja, ja ne hän nyt lahjoitti Doralle, kaikki varustettuina kurjilla värssyillä, esimerkiksi: "Kun panet tähän purkkiin neilikkaa, Niin ilosta saat huutaa: hei, likka!"
Likat makaa aitassahan palttinapaiallansa, Pojat käyvät kyliä myöten mustalla varrellansa. Niin on likka aitassansa, kun on kaunis kukka, Poika juoksee halkiöisin, niinkun vanha hukka. Vesi vuotaa silmistä ja itku syämen kaivaa: "Laske kulta luoksesi ja huojenna tätä vaivaa!" Sitä virttä laulaminen, joka johtuu mieleen, Eipä tämä tyttö lähe huonon pojan viereen.
Aurinkoinen aleneevi Kohden tutkaimia kuusiston, Likka raukka leikissänsä Unohtaavi karjan kirjavan. Hellansa ja Helmikensä Viimein toki muistaa hän. Sillon seisoo niinkuin seiko,
MARGARETA. Tämä kantakoon siis murhettanne, muistaissanne kuvaa toisesta Numantiasta. KARIN. Mutta kiivaasti liehtoo rintanne, mun isäni. Te voitte pahoin! CONON. Ooh ei vaaraa! Tunnenpa vaan kuuman janon ja joisin vaihka verta, Moskoviitan verta. Taluta minua, likka, tuonne lähteelle; hämmentäähän näköäni verinen, verinen hämärä. Ah olisin nyt kymmenen vuotta nuorempi! Osota minulle polku.