United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Raskas ompi erota, kun kert' on yhteen saatu, Kerta kihlat annettuja käsi kaulassa maattu. Mikä lie mun kullallani, mikä mennyt mieleen, Minun istui polvillani, muien meni viereen. Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minä veisaan, Lähen tästä kylästä ja muille maille reisaan. Ei mun auta puhua, jos mielessä olis mettä; Pois mun pitää kulkea ja kultani muille jättää.
Likka, jota armottomasti rakastan, on »Männistön muorin» Venla. AAPO. Hm. JUHANI. Mitä sanot? AAPO. Hm, minä vaan sanon. TUOMAS. Kiusallinen asia. SIMEONI. Venla. Kas, kas! Mutta olkoon kaikki taivaan isän huomassa. AAPO. Hm, vai Venla. JUHANI. Mitä te mörisette? Mutta ah! minä aavistan jotakin; ja varjelkoon meitä Herran poika! Mitä? Puhukaa suunne puhtaaksi!
Sinä olet minun kultan ollut monta vuotta, Sinua ma rakastan ja muita halaan suotta. Likka hieno herasilmä, laske minua viereen, Minä poika, nuori poika, laitan ilon mieleen. Minä poika, kaunis poika, niinkuin merikaisla, Etsä likka löyäkänä toista tämänlaista. Emmä ole ajatellut juuri mitään muuta, Istutahan vieretysten, annetahan suuta. 62. MIN
Ei oo tällä likalla palkkaa eikä pestii, Mieron pojat viinanjuojat soiton pahan nosti. Poikahunnut huutavat ja huutavat juur kovin: "Kuule kulta ääneni ja avaa aittasi ovi!" Vaan jos olen halpa likka, halvan nimen kannan, Tok' en minä halvan pojan halatakaan anna. Täm' on kesä tämmöinen ja tuleva on toista, Eipä tälle tyttärelle huonot pojat loista.
Likka kulta, likka kulta, likka kulta vielä! Ethän toki halaamasta minua nyt kiellä! Tyttö. Silkkisaalin rinnalla se ei pastihuivi passaa, Eikä kelpaa kehnot pojat tätä tyttöä vastaan. Poika. En ole juuri tietäjä, en ole iso noita, Vaan kun näen nätin likan, vielä mä sen voitan. Tyttö. Akkoja saapi halata ja se ei haittaa mitään, Ei saa tyttöihin koskea, hävetä poikien pitää. Poika.
"Muuten, jos se olisikin totta ... niin, minä tunnustan, että olen käyttäytynyt varomattomasti, kun tulee iloisilta päivällisiltä, niin ei sitä aina niin tarkalleen tiedä, mitä tekee. Mutta ei siinä ole tarpeeksi aihetta siihen, että tuo kevytmielinen likka nyt tyrkyttää minulle lastaan. Lastaan! Se on hänen oma asiansa, sellainen kuuluu ammatin vaarallisuuksiin.
Hankoa hän hankkiileevi, Sivakasta sahranhankoa Isäntien ihasteeksi, Monen miehen mieliteoksi; Onpa äijä parkkiposki »Hankoniekka Suomes parahin». Hänpä korves kalkuttaavi; Kohden häntä likka liehtomaan.
Sepä likka kunniansa häpiällä kantaa, Joka kerran on joutunut huonon pojan valtaan. Kerran antoi kaunis likka kehnon pojan suuta, Heti muuttui halvaksi kuin heittolikan luuta. Nuori aika on aivan heikko, niinkuin kesäheinä, Pojat konnat riivatut särkee vaikka seinän. Ei se poika tuota kovin korvihinsa laske, Vaikka tyttö toruupi ja on kuin vähä vasten. 35. POJAT K
Kapteenska piti hänestä paljon, samoin kapteeni itse, vaikka saivat hekin pitää suunsa kiinni, koska Martta oikein vihuripäänsä päällensä otti. Semmoinen likka hän oli.
TIMO. Mitä se Taava niin vihoittelee siellä alhaalla? Ole vaiti, likka, eihän tässä ole hädän pipanaa eikä papanaa meillä kellään. PIIKA. Minä hänen papanoitsisin, jos olisin ruiskumahainen muorin musta lammas. VAIMO. Suus kiinni sinä, ja pidä tuota lyhtyä. Etkö sieltä jo pääse sinäkin? TIMO. Kyllä minä täältä hiljaksiin tulen; astukaatpas te nyt vaan edellä tupaan.