Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Hän oli mies, hän oli tohtori, hänellä oli ollut kuitenkin joku yhteiskunnallinen asema, josta hän ei ollut luopunut pakosta, vaan vapaaehtoisesti. Hän saattoi koska tahansa palata takaisin tuohon yhteiskuntaan. Liisalle se taas oli mahdollista ainoastaan hänen avullaan. Hänelle itselleen se taas oli oikeastaan helpompaa ilman Liisaa. Eihän Liisa ollut yhteiskunnallisesti hovikelpoinen.
Mutta Liisalle tämä taistelu tuli paljon vaikeammaksi, sillä häneltä puuttui kaikki ne edut, jotka hyvä kasvatus suo. Ilman perusteellisia tietoja on todellakin meidän päivinä kerrassaan vaikea saada minkäänmoista toimialaa, sen sai Liisa kyllin kokea, vaikka hän kyllä ei kainostellut ryhtyä käsiksi mihin työhön tahansa.
Seuraavana aamuna valmistautuivat he jo varhain lähtemään kihlojen ostoon. Antti kyllä vähän valitteli, kun ei tullut Anna Liisalle annetuksi tietoa, mutta sitten lohduttausi sillä, että mikäpä toisella oli siellä hätänä. Saisihan hän sen sitten tultuakin tietää. Mutta siinä lähtöä tehdessä kaivoi Jussi piilosta pullon, jossa hilkkui veden näköistä.
ANTON Liisalle: Mite teel on tapaktunu sen Hektorin kans? TYYNI viittaa Liisan lähtemään. VANHA-LIISA menee. TYYNI. Sitä ei todellakaan voi kertoa ruuan aikana. ANTON nousee. Ankarasti: Mine on sööny. TYYNI. No, olkoon niinkuin tahdot. Ajatteles kuinka mautonta: Hektor on jostakin tunkiosta vetänyt esille vastasyntyneen lapsen ruumiin... ANTON. O ... inte vidare?!
Ei aavistusta siitä, että tämäkin kaikki oli katoava kuin muutkin hänen murheensa ja nautintonsa. Haihtuva ja häviävä tyhjyyteen. Jumalan kiitos, että hän kuitenkin oli elänyt! Sitä eivät kaikki ihmiset voineet sanoa itsestään. Ja siitä tuli hänen olla Liisalle ja yksinomaan Liisalle kiitollinen.
Kun laitos taaskin pysähtyi, osti aliupseeri kaksi lippua, toisen antoi Liisalle ja toisen Katrille, jotta saivat mennä ajelemaan kerran. Tytöt lähtivätkin ja Katri istua kämäytti ensin hevosen selkään, kuten Kustikin oli viime kerralla, vaan kun hän näki Liisan istuvan reessä, meni hänkin sinne Liisan viereen rekeen.
Mylly-Pekka katseli nurkkausta puolelta ja toiselta, pudisti epäröivästi päätään, mutta sitten viskasi lakkinsa maahan ja lähti kiipeämään vikkelästi kuin kissa. Puolitiessä menossa hän pysähtyi äkkiä ja sanoi: »Pitäkää huoli, ettei lapsi itke.» »Kyllä, kyllä», huudettiin, ja se nisutasku tarjosi Liisalle nisupalaa toiseenkin käteen.
Joudat kysyä, ajatteli Matti, muttei sitä niin nyt joka paikkaan... Vaan jos hyvinkin ... ajatteli hän sitten, mutta ei hän siitä Liisalle mitään puhunut... Ja Liisa oli koko sen päivän niin ihmeen hyvällä tuulella, että melkein sydänalassa ahdisti. Ihan oli kohona hypitellä vanhaa ihmistä.
»Koettaa voin, mutta koettamatta en voi jättää.» »Anna minun kuolla kanssasi!» pyysi Elina. »Jää sinä eloon ja koeta löytää onnea. Sinä voit vielä hyödyttää elämälläsi, vaan minä ainoastaan kuolemalla.» Hän pusersi nopeasti Elinan kättä ja sanoi Maija Liisalle: »Auttakaa Elinaa ja jääkää hyvästi!»
Hänen onnensa kävi kalliiksi hänelle, tuon hän tunsi samalla. Mutta sitä enemmän ja sitä lujemmin hän päätti myös pitää kiinni onnestaan. Samana iltana hän ilmoitti Liisalle, että heidän kenties nyt olisi aika matkustaa pois Parisista. Minne he matkustaisivat? Samantekevä minne. Ehkä aluksi Italiaan. Se on hyvä, sanoi Liisa. Me jätämme siten jälkeemme paljon entisyyttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät