Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Elsa katsoi terävästi äitiä, ja kun ei huomannut hänessä mitään entistä oudompaa, katsoi hän tutkivasti Liisaa silmiin. Liisa tarkasti häntä terävällä katseella, jota Elsa arasteli ja punastui vähä väliä. Mutta ylpeänä sanoi hän ja äkäisesti Liisalle: »Mitä katsot!...» »Kuule, onko?...» yritti Liisa jotakin kysymään käyden kiihkeän näköiseksi.
Siinä on vaarille talonkanto, laskee Liisa leikkiä, antaessaan pojan hieman vapiseviin ja hätäileviin käsiin. Martti nauraa ja Kolimainissa kellastuneet posket saavat rusoa. Poika katsoo pitkään ja juhlallisen totisena vaarin silmiin. Tämä ajattelee ruvetakseen sille puhelemaan, mutta ei löydä sanoja.
Ajattelin, että pitäisihän sitä sanoa jotakin, mutta sitten en tiennyt, mitä muuta sanoisin, kun kerran olin sen sanonut, että nyt oli hyvä ilma. Sentähden en sitä sanonutkaan, mutta kun tulin Liisan kohdalle, sanoin, että missähän emäntä on. Emäntä lähti käymään kylällä, sanoi Liisa ja tuli minun perässäni pirttiin.
Näissä talonpoikaisissa taloissa sitä ei ole muuta kuin tupa. Mitäpä iloa tuosta lienee muutamasta kamarista, olipa tuota tai ei. Mielelläni minä jo läksin talonpoikiin, rattoisampi toki täällä on. Mistäpä sen vielä tietää, naurahti Anna Liisa. Niin minä toivon. Isäntä tuli hakemaan Aapelia antaakseen neuvoja huomispäivän töistä.
Johannes puolestaan oli jo kyllin kyynillinen, niin että asia oli muodostunut hänelle jo yksinomaan alhaisempien vaistojen kysymykseksi. Hän näki hyvin, ettei Liisa luottanut enää häneen. No niin, eipä hänkään enää juuri Liisaan luottanut! Hän tunsi hyvin, ettei mikään tosi onni voinut olla enää hänen ja Liisan välillä mahdollinen.
Hyvilleen tuli sen vuoksi Liisa ja alkoi puhella vilkkaasti ja kevyesti, päätellen, että Elsa oli ehkä jo asiasta ennen kuullut ja siihen jo rauhoittunut. Liisa seurasi Elsaa kotia ja kertoi Viion leskelle retkestä. Elsalla pyrki työntymään omituisia purskahduksia, jotka eivät olleet itkua eikä naurua. Hänellä oli vaikea niitä pidättää, ja tulivatkin ilmoille naurun katkelmiin Liisan puhellessa.
Liisa oli hiljainen nainen, vaan hän oli nainen, ja tunsi Anttinsa niinkuin oman itsensä, sen vuoksi puheli hän edelleen: "Arveletko, etten minä tiedä, kuka sinulle nuo tuumat päähän on pannut? Jo eilen illalla kuulin, että olit tullut tuon vanhan hupsun Kirja-Tiitsun kanssa kotiin. Kyllä minun todellakin silloin oli mieleni ahdistettu!
Jumala sinun päätöstäsi siunatkoon, Kustaa. Pane vaan päätöksesi heti toimeen, sillä ei kaikki kypsy, jota kauan keitetään ja parempi pyy pivossa kuin kaksi kuusessa. Kyllä nyt hikoillaan. Ellen erehdy, tulee Liisa paraikaa puutarhasta. Oivallista! hän tulee kuin käsketty. Siis, Kustaa, asiaan käsiksi; kosi nyt heti! KUSTAA. Nytkö heti?
Te olette kaikki yhtäläisiä." Ja Liisa kääntyi, pois lähteäksensä. "Enkö minä saa edes sinua saattaa kotiisi?" kysyi Ivar. "Et saa. Kotiin osaan täältä yhtä hyvin pois, kuin minä tännekin osasin." Ja tyttö läksi kiivailla askelilla siitä talosta, jossa häntä niin tylysti oli kohdeltu. Kuu, joka alussa iltaa valaisi kirkkaasti, oli nyt pilviin peitettynä.
Lähdin tuomaan teille rahoja. Käydessänne en muistanut Liisan säästöjä, enkä olisi vieläkään muistanut, vaan kun huokailin, että onkohan se Nikkilän emäntä saanut mistään verorahoja, niin Liisa kehumaan, että hänellä on, jos ei ole muualta saanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät