Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025


Voitokkaana selitti Iivana: Porsaan leikkaaja nai lesken a tohtori tää ... hän paistoi porsaan ja söi ja... Vot molemmille apu tuli.... Ja Iivana nauroi asialle herttaisen leveästi, aivan polvet koukussa. Ja asiaan mennäkseen hän äkkiä taas peräsi: Niin että kuin sie sanoit?... Niin että viisauden ja tolkun mies oli?... Isäsi tarkoitan? Ka... Niin!...

Oliko tohtori kotona? »Kyllä», kuului Trudchen vastaavan hiljaisesti. Ja voi hyvin? Ja missä huoneessa hän asui? »Ei, ei siitä ovestaTopi tuli sisälle lakki päässä, palttoo yllään, ja nähtävästi hiukan liikutettuna. Päivää, sanoi hän leveästi. Olipa tänne matkaa! Hyvä, että tapasin sinut. Johannes nousi kättelemään. Päivää, päivää, sanoi hän. Olethan vielä Berlinissä.

Johannes meni ja tapasi Muttilan ruokasalissa. Tämä istui leveästi pöydän ääressä, joka oli katettu kolmelle henkilölle. Nähdessään Johanneksen tulevan hän päästi pari hilpeätä intiaanihuutoa ja riensi häntä meluisasti tervehtimään. Hei! Hei! Vanha veikko! huusi hän. Näkeehän vielä sinuakin. Kuinka voit? Täällä sinä elät? Mikä sattumus, että tapasimme! Oletko jo kauan ollut Köpenhaminassa?

(Leveästi, ihmetellen muka.) Sanos muuta! (Touhuaa. Päivitellen.) Mutta ne ovat miehet aina semmoisia!...

Vavahtaapi polvet pedon, sammuu silmä, vaipuu käsi kynnellinen; leveästi niinkuin kesä-ilta sulhon huulille hän suukon painaa. Mutta kammiosta urho astuu kalpeana niinkuin kuolo, kulkee metsiin, jättää äidin, siskot, miettii, tekee hengen töitä, jotk' ei katoo, vaikka katoaisi kansa kaikki.

Iivana seisoi veikeänä, hymyili leveästi, makeasti, ryyppäili pullonsuusta ja katsoi koko ajan, hyvän tovin katsoikin Andreihin. Aikoi kai jotain iloisaa sanoa. A, entäs, alkoikin hän äkkiä ja hymyili: entäs, Andrei, arvaatkos, mihin minä?... Menossa mihin olen? Hän katsoi pullo kourassa ja hymyili yhä laajemmin.

Parahiksi ehti vallesmanni pujahtaa toiseen huoneeseen, kun Hellmanni astui sisään. Jotenkin rehevästi hän tuli ovesta ja heitti hattunsa ja rukkasensa tuolille. Hyvä päivä! sanoi hän yhtä leveästi kuin hänen tapansa oli. Kapteeni oli kiireesti istuutunut pöytänsä ääreen, sukaissut silmälasit nenälleen ja oli nyt jotain lukevinaan.

(Puuhaa myttynsä kanssa, sitä penkoen, kuin huokaillen, mutta leveästi, reilusti.) Jaa, niin se on... Se on tämä maailma semmoinen, että kulitpa sitä pitkin tai poikin, niin nenä se on aina vain edelläpäin... (

Jaakko Jyrkkä tahtoi vielä jatkaa leikkiä. Mutta kompastuikin päistikkaa rapakkoon. Naiset ovat tässä suhteessa paljon edullisemmassa asemassa kuin miehet, julisti hän. Kuinka niin? kysyi Aura terävästi. He myövät vain ruumiinsa, nauroi Jaakko leveästi. Ja sillä tavaralla on aina paljon parempi kysyntä. Voi olla, virkahti Aura hiljaisesti. Mutta kaikki naiset eivät ole samanlaisia.

(Varmasti, leveästi.) No senpä tietää! (Kehaisten.) En minä vielä mikään ikäloppu ole, enkä aio siksi tullakaan. (Touhuaa.) Kun Luoja on meidät, vaimonkin, kerta maailmaan luonut, niin sitä pitääkin silloin vaimonkin ymmärtää Herraa kiittääkseen muistaa molemmat asiat: veisata virttä Luojalle ja lipata silmää sormuksen tuojalle. (

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät