Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Meri hyrskyy ja aallot aukee, kuuhut kultansa syliin raukee. Toinen kaikkensa minulle antoi, toinen ei antanut mitään. Ja sentään kaikkeni hälle ma annoin, joka ei antanut mitään. Toista ma kiusasin kuolohon saakka, toinen kiusasi mua. Ja sentään lemmin ma kuolohon saakka häntä, ken kiusasi mua. Lietsovi toinen liekkiä julmaa, toinen vaieten palaa.
Pääskykin yhä uudelleen palajaa ensi laulunsa heräntämaille, räystäälle, jolla syntyi ja kuuli hellimmät supatukset. Minäkin olen maahani mieltynyt, minäkin leikkieni ja laulujeni lehtoja, toimieni tannerta, sydämeni toivojen untuvasaarta likinnä lemmin. Itkujeni ja ilojeni maa, toiveitteni rakkaat rannat, sieluni sisällys, osa olemisestani, yhtä kuin minä olet sinä.
En vihaa, pyhä isä, näethän sen: Myös vihamiehen' eestä rukoilen. LORENZO. Puhu suoraan: mutkainen jos tunnustus, Niin mutkainen on myöskin vastaus. ROMEO. Siis suoraan: sydämmestä lemmin mä Kaunista Capuletin tytärtä. Hän mua lempii, niinkuin häntä minä; Vain puuttuu, että pyhään liittoon sinä Meit yhdistäisit.
Tuli tumman Tuonelan herra myös mökkihin laulajan, ja laulaja silmänsä nosti: Mitä täältä sä tahdotkaan? Ei tääll' ole kukkia kevään, ei toukoja, toivojakaan, tääll' asuvi tuska ja nälkä ja kurjuus ja köyhyys vaan. Ei mull' ole äitiä, isää, ei armasta, ystävää, ja maa, jota lemmin ja lauloin, mua kiljuen kivittää.
Valssin hivelevät, puoleksi surunsekaiset sävelet valtasivat kuitenkin molemmat, tunkeutuivat heidän nuoriin sydämiinsä ja puhuivat ikäänkuin sanoissa heille: »Ah, kuinka minä lemmin sinua, ah, kuinka minä lemmin sinua!» Ei useampia kuin nämä harvat, jotka mitä uskollisimmin liittyivät sävelien juoksuun läpi koko valssin suurimman osan.
Ei oo nimeä mulla, jonka Muisto kestävä aikoja ois'; Varhain muoton' on valju, Varhain huolihin surkastun. Kuitenkin urotöitä lemmin, Laulaa voin minä sankarityöt. Kun ma kannelta soitin, Morven kuunteli ihmeissään. Kyllästynyt jo noihin olen, Maineen hohto ei viehätä mua. Toimetonna on kannel, Jonka ennen ma soida soin.
Antakaa minun, Jumalan tähden, seurata teitä! Toinen noista herroista on tuleva mieheni! Minä lemmin häntä, o, niin suuresti, niin suuresti! Niinkuin näette, en ole ollenkaan väsynyt. Minä olen suvultani talonpoikainen tyttö, ja olen kohta näyttävä teille, että osaan taitavasti sitoa itseni köyteenne kiinni. Omilla käsilläni minä sen teen ja vakuutan että olen rohkea ja voimakas.
TROILUS. Kyllä, Kreikan mies; Sen näytän präntillä niin punaisella Kuin Marsin sydän, jota Venus paahtaa. Ei nuoressa voi lempi hartaamp' olla Ja ikuisempi. Kuule, Kreikan mies: Niin suuresti kuin lemmin Cressidaa, Ma Diomedest' yhtä paljon vihaan. Mun on tuo rannus hänen kypärässään. Vaikk' ois sen kypärän Vulcanus tehnyt, Niin miekkani sen pirstaa.
Se ei liene vaikeata. VARRO. Eikö? Neiti Anna! Minä vihaan verukkeita, enkä juuri osaa esiintyä huokaavana kosiana, sen vuoksi kysyn suoraan: tahdotteko tulla vaimoksi leskimiehelle? Päivä päivältä, on se käynyt selvemmäksi, että rakastan teitä, lemmin teitä, enemmän kuin ketään naista tähän asti, jos te vaan aina pysytte tuollaisena samana hyvänä Annana. ANNA. No niin.
Aslak oli ikäänkuin tukehtumaisillaan. "Liv, Liv, mitä sinä vastaat?" Liv lakkasi itkemästä, pani kätensä hänen olkapäilleen ja katseli niin herttaisesti hänen silmiinsä. "Jos sinä nyt petät minua, niin teet pahan työn, mutta jos totta puhut niin tiedä ettei ole maailmassa toista, jota lemmin niinkuin sinua, ei ole mulla ainoatakaan ajatusta, jota sinä et olisi jo aikoja sitten saanut".
Päivän Sana
Muut Etsivät