Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Hän se Isänk' kirkas valo, Vaikk' nyt pikku vieraamme, Luotuin hallitsia jalo, Ehk' on oma lihamme, Meidän lasten näköinen, Vaikk' on Herra enkelein. Heleästi laulakaamme Syntyneelle lapselle, Hänen tähtensä me saamme Ilon ijankaikkisen. Hän tuli meitä kutsumaan Kotiansa katsomaan. Hän on kirkas koiton tähti, Hän tuli kirkkaudesta, Valaisemaan meitä lähti Synnin pimeydestä.
Ken voimat taiten käyttää ja, harras toimessaan, mies ompi kestämähän se meistä miesi vaan! Mut kunnon perämiesi täss' ensi arvon saa, hän kaikki karit tuntee ja suunnan suuntoaa, hän, hänpä meidät saattaa vakaasti valkamaan, siis kiitoksemme hälle nyt ensin kaikukaan! Ja nyt me laulakaamme, oi siskot, veikkoset, tään Suomen suloutta, mi hurmaa sydämet!
Eläköön ilo ja eläköön vahtova olvi! Kosk ystäväs sä kadotat, juo oltta, kosk tyttös sun pettää, juo oltta, kosk sodan jumala sun taistelotanterelta pieksee verisellä päällä, juo oltta kuin ennen Olvi-Göran se suuri, ukko Herrassa lepäävä nyt. Yhdestä suusta, toverit, laulakaamme olven kunniaa. Heleijaa! yhdestä suusta. Terve, ruskee ohranneste, Terve, jumal' kultasuu!
Kädet käyvät kohmeesen, Lähdetään pois huoneesen; Kukaan ei saa nakata, Jo on aika lakata. Lasten joululaulu. On joulujuhla joutunut, Meill' armas aika alkanut, Nyt lapset laulakaamme! Kun kuninkaamme kultainen On tullut luoksi lapsien, Nyt iloitella saamme. Hän tekee suuren armotyön, Hän poistaa pimeyden yön, Ja lahjojansa jakaa.
Kun laulettiin muutamaa laulua: "Jesus on omani", keskeytti kenraali laulun sanoen: "Muutteen vuoksi laulakaamme nyt kerran: 'Kotka on omani'". Täänkaltaiset eivät suinkaan ole yksityisiä hairahduksia, ei, vaan senlaisien hurjuuksien esiin tullessa on juuri liike korkeimmillaan; ilman niitä se pian kyllä menisi myttyyn.
Viina pirun sikunainen, Luonnoltansa kavalainen Miehen luonto vahvanlainen Joutui tuollen kahleisiin: Mies nyt kärsii naisen kanssa, Yksi molemmill' on ansa. Nyt me lapset laulakaamme Muistoksi sill' lapselle, Joka syntyi veljeksemme Olkiselle seimelle, Meitä rakastaissansa Astui korkeudesta.
Hän kaikki karit tuntee Ja suunnan suuntoaa, Hän, hänpä meidät saattaa Vakaasti valkamaan, Siis kiitoksemme hälle Nyt ensin kaikukaan. Ja nyt me laulakaamme, Oi siskot, veikkoset, Tään Suomen suloutta, Mi hurmaa sydämmet! Ja niinkuin mieli puhdas Nyt kirkkomatkan' on, Niin työssä tälle maalle Se puhdas olkohon! Ah, herttainen on hetki, Tää Herran päivä on!
Ja jos minä joskus maistelen iloisten parissa, niin se tapahtukoon tänä päivänä, kun juodaan malja: 'Suojelkoon Jumala heitä molempia!" "Niin minustakin!", sanoo Bintrey. "Mutta me, herra Voigt, olkaamme olevinamme ranskalaisia ja laulakaamme: Allons, marchons." Kaikki kääntyvät oveen, jossa saattoväki heitä odottaa, ja sitten mennään kirkkoon, jossa parikunnan vihkimys onnellisesti tapahtuu.
Ja laulakaamme kaikki nyt täysin sydämin, kuink' on tää maamme kallis ja meille rakkahin, mut Herrallemme harras myös kiitos kohotkaan, ett' armostaan loi meille näin armaan isänmaan! Juhani Pietari Hannikainen. Santavuoren tappelu. Santavuori, surun synkän mieleeni saa sana tuo! Santavuorell' liikkui kuolo, siellä vuosi hurmevuo.
Hän tarvitsee miestä, niinkuin pieni frouvammekin. No hymykäät nyt vähän. Kas niin. MAURA. Mene mene! TOMMI. Niin; kirkas päivänpaiste taas. Ottakaamme tuoppimme, veljet, ja laulakaamme, että maa ja taivas huiskuu. Jumala armahtakoon tätä mailmaa! TOMMI. »Wenn das», sankarveljeni. »Wenn das die Preussen vüsten, Das sie morgen sterben müsten. Hurra!
Päivän Sana
Muut Etsivät