Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Aamulla varhain kun Lassi heräsi, puhalsi hän liedestä valkean päreen päähän ja pisti toisen pään seinän rakoon, niinkuin tapa oli. Hän näki Riston makaavan penkillä tuvan nurkassa.
Hiljaluontoisena oli Heikkinen tottunut painamaan tunteensa sydämen pohjaan ja Lassin mielestä oli hän tosin näyttänyt hyvin alakuloiselta, mutta ei millään tavalla niin raivokkaalta, että olisi syytä ollut pelätä hänen väkivaltaa tekevän. Aholan Lassi oli sentähden pian kyllästynyt asiaan ja jättänyt tiedusteleva aviomiehen oman onnensa nojaan.
"'Vaikka sanoin terveisiä isännältä, lupasi Matti valmistaa nahkat vasta tulevalla viikolla'. "'Hyvä', sanoi isäntä. "'Hyväkö? Miksei laittanut niitä heti, marisi Lassi. "'Ei ne niin pian joudu, niissä on paljo työtä'. "'Paljoko työtä! valmiit nahkathan nuo olivat', väitti Lassi.
Lassi lausui ensiksi kestisanat: "Anna vastakin vakava Metsän kuuluisa kuningas Aina onnea omalleni Viljaa virittäjälleni Jäneksiä jäämähänkin. Varjele virkatiet Raiskahilta rasittavilta. Suo ruokaa runsahasti!" "Entäs lisäsanat" muistutti Risto. "Mitä siihen panisin lisäsanojasi?" "Anna kolme neljä kerrallansa eikö se passaisi?" liitti Risto. "No olkoon", säesti Lassi.
Lieneekö niillä lehmiä, en malttanut kysyä, vaikka kävin minä kerran niiden kotona, selitti Lassi tolkussaan. Vaan peltoja niillä on paljon, eikä tarvitse kyntää, ei kylvää, ne vaan kasvaa itsestään. Käyttelevät ne minuakin katselemassa ja kun satun haihtumaan, niin silloin ne posahtavat ja se on yhtä paljon kuin että "täällä minä olen".
"Oikein", samasi Risto itseksensä. "Oikein", sanoi ukko rukka, vaikka on kirja ylös alaisin kädessä!" "No, osaatpa lukea ulkoa; lue nyt katkesmuskin ulkoa niin minä luetan ennenkun lähdet rippikouluun". Niin tehtiinkin. Lassi luetti ja Risto luki samalla tarkkuudella kun ennenkin ja sai isältä saman arvolauseen: "Oikein".
Ei ole, vastasivat he kuin yhdestä suusta. Jaksattekos olla vielä niin kauan, että minä käyn tuolta Reittulasta voita hakemassa? Jaksetaan me olla. Vaikkapa tulette tekin, niin näette siellä paljon pieniä poikia, sanoi Lassi, kun pelkäsi, että jos ne yksinään menevät tapaturmassa järveen. Olikin siinä talossa poikia, eikä ollut kuin vähän yli kymmenen vuoden vanhin.
"Mutta jos sanon isällesi", kuiskasi Olli Riston korvaan. "Pidä suus kiini". Olli: "Teetkö mulle virsut keväällä?" Risto: "Teen, pidä suus kiini!" Lassi hyppeli ihastuksissansa ja laittoi suuret "kestit" Riston ensimmäisen onnellisen pyydön muistoksi; lautamies Viisanen, susivouti Melkoinen, unilukkari Nukanteri sekä sen renki Taavetti ja Olli kutsuttiin kestiin.
Ristokin oli heräävinään samassa vaikka oli valveilla ja katselee ympärillensä, kummaksuen muka kuinka hän makasi penkillä, vaikka vuoteensa oli laattialla ja sanoo vihdoin: "Unissani varmaan olen tänne kömpinyt, kosken muista mitään". "No, etkö ole ollut ulkona yöllä?" kysäsi Lassi. "En". "Enkö minäkään ole ollut yöllä ulkona?"
Lassi hankki kannun viinaa, josta meni kolme jänestä ja yksi pari metsoja. Riston pyytämismaine oli nyt ylimmällään koko kylässä, vieläpä naapurikylässäkin, laajalta ja lavialta puhuttiin ja ylistettiin, mimmoinen jalo pyytömies Rytkölän Ristosta tuli, vaikka häntä ennen niin pilkalla kohdeltiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät