Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
No kuule veikkonen, kun tuolla Kauppalassa satuin vähän ryyppäämään, niin tuntivat. Pysy poikessa; mitä sinä sinne pyritkään, sanoi Lassi. Arvaathan sen, että enhän minä pyrkisikään, vaan asia on siitä painosta, etten ole käynyt pariin vuoteen ja papinkirjan otto olisi tässä hetimiten. Ei kaiketi ne täällä kirkossa anna papinkirjoja, selitti Lassi.
No olkoon huoneiden kohta, niinkuin sinä tahdot; minun tuntoni ei anna toista ihmistä liika paljon rasittaa millään kohdalla. Kyllä se on hyvä, kun on niin hyvä omatunto, sanoi Lassi hyvin vilpittömän tapaisesti. Silloin oli kaikilla maksuilla sovittuna ja kirja vähän päästä valmis, kun vain pani todistajat alle.
Minä selitin Lassille jo edeltäpäin, ettei sydämmessäni ole sijaa aviorakkaudelle, ei miehelle, kuka hyvänsä se oli, ainoastaan lämmin ja vilpitön ystävyys. Sen kohdan on Lassi oikein ymmärtänyt, hän on ollut ja on hyvä ja ystävällinen. Siinä historiani, lopun olette ehkä kuulleet'.
Ilta oli jo käynyt sekä pimeäksi että pilviseksi, joten ei voinut nähdä kauas eteensä. He odottivat sen vuoksi hetkisen voidakseen nähdä eli kuulla tytön tulevan. "Me emme ole kaukana majasta," lausui Lappalainen, "meidän täytyy ensin ajaa sinne. Minä palaan sitten takasin, jos vaan saan poron kulkemaan sinnepäin uudelleen." "Minä seuraan sinua Lassi," lausui äiti.
Kauppiaan renki Lars, eli kuten Lappalaiset sanovat, Lassi, sovitteli paraillaan yhteen rekeen padan, vähän jäätynyttä poronlihaa ja yhtä toista muuta, josta saattoi huomata että joku aikoi pitemmälle matkalle. Kaikki porot olivat suuria, kauniita eläviä.
Hän kuitenkin otti talonväeltä jäähyväiset katkeralla mielellä, jonka hän toki osasi salata, ja sanoi: "'No, Lassi, nyt lähdemme uuteen asuntoomme! Missä tyttäret ja pojat ovat, että saisin heillekin sanoa hyvästi? "'Mihin lienevät juosseet. Minä toivon kohtaavamme useasti, kun tulemme asumaan näin liki toisiamme', vastasi isäntä teeskentelemättä. "'No, Lassi', kiirehti Hanna.
He luulivat olevansa yksin tuvassa eivätkä huomanneet Aliinaa, vaikka renki Lassi jo kerran kurkistikin katsoakseen. Siinäkö se on Kovatar sinun mökilläsi? kysyi Lassi suutarilta. Siinähän tuo on ollut siitä pitäen, kun kesällä sai siihen lapsen, kertoi suutari. Miten se siinä elää, onko sillä työtä? Mitäpä työtä sillä... On tainnut elää tästä saamillaan palkkarahoilla, vaan jo valitti puutetta.
Ja Lassi muisti sen paikan Kalevalasta: "Elköhön emo poloinen Kauan kuunnelko käkeä: Kun käki kukahtelevi, Niin syän sykähtelevi, Itku silmähän tulevi, Veet poskille valuvi, Kyynärän ikä kuluvi, Vaaksan varsi vanhenevi, Koko ruumis runnahtavi Kuultua kevätkäkösen!" Se on hienoa! Se on suurta! sanoi Kalle lyöden molemmilla käsillään otsaansa.
Terveisiä Ison-Savolan isännältä! "'Laitetaan heti! vastasi Matti. "'Joutuuko ne heti? kysäsi Lassi. "'Tulevalla viikolla! "'Vai vasta tulevalla viikolla! sanoi Lassi huokaillen. "Lassi käveli takasin kotiin allapäin ja pahoilla mielin. "'No, mikä Lassia vaivaa, kun olet niin pahoillasi? kysyi isäntä.
"'Mutta ne ovat Jussin ja millä minä ne maksan? sanoi Lassi alakuloisesti. "'Kyllä minä hoidan maksuasian, vie sinä vaan nahat Kettulan-Matille peitottaviksi; sano terveisiä minulta, että nahoilla on hyvin kiire. Räätäli-Kalle kyllä sitte ompelee kapan'. "'Ja minä kudon päällisen', huuti talon vanhin tytär!
Päivän Sana
Muut Etsivät