Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Eukko oli luullut, että Frits rupeaisi itkemään; mutta Frits kuunteli hänen sanojaan vain puolella korvalla, hänen ajatuksensa olivat vanhan seljapuun ja lukkarin Dorotean luona. »Onkos kukaan mokomata ennen nähnyt?» puhkesi Swartin emäntä ihmettelemään. »Etkös sinä tuhma poika istu tuossa irvistellen? Minkätähden sinä et itke? Luuletkos, että minä leikkiä lasken?
"Minä saatan teidät heti alas asuinhuoneisiin malttakaa hiukan, silmänräpäys vaan! Minä lasken ensin käsikirjoituksen talteen." Hän meni pöydän luo ja käänteli hajamielisesti, pää kumarruksissa, paperiansa. Sillä välin hivutti hän lakkaamatta otsaansa, sitten ohutta harmaata partaansa ja vaipui viimein hitaasti nojatuoliinsa.
Kapteeni ja nuori kalastaja lukivat moneen kertaan tämän kirjoituksen ja vihdoin viimein saivat selkoa siitä sen verran, että taisivat lukea seuraavaa: Ennenkuin kuolema minua kohtaa panen minä alempana kirjoitetun kirjoitettu itseäni varten monta vuotta sitten pulloon, jonka lasken mereen rakas veljeni Alfred tekee niinkuin minä olisin tehnyt, jos se tulee perille viimeiset hellät terveiset vaimolleni ja äidilleni ... ... sinä Alfred.
Eikö ole se luonnollista ja kohtuullista, että lasken vähäsen pilkkaa sellaisen narrin kanssa, kuin te! Tuon avaimen otin, ei kenenkään käskystä, vaan omaksi huvikseni satunnaisen mielikuvittelun johdosta! Bartholdus Simonis.
Vaan anna minulle yksi kukka muistoksi taikka kaksi. Toisen kätken sydäntäni vastaan toisen lasken hattuuni! Amalia. Saat, saat, jos voit odottaa!
Niin minä mykistyin, kun sinut kirkossa näin... Siinä on tyttöä, siinä!... Ihan vesi kielelle valahtaa... Mitä metkuja sillä taas on mielessä? Sopii ottaa nyt, Savela!... Ei saa hullutella. No piru vie, hulluttelenko minä?... Sanokaa! Ei sellainen puhe ole tässä paikallaan. Savela, ottakaa nyt!... Muuten lasken tuonne pöydälle. Suuri kiitos, tyttöseni!
Eikö ole uhkarohkeata minun pyytää... Oi, Eeva, rakastan sinua sanomattomasti! Lasken itsekkään minäni sinun käteesi; tee sille mitä tahdot! Se on kuitenkin aina oleva Sinun!» Tämä kirje teki Eevan surulliseksi ja levottomaksi. Hän olisi niin mielellään tahtonut sanoa «tahdon» ja saattaa ihmisen, niin hyvän ihmisen onnelliseksi, mutta niin monta ääntä hänen sielussansa huusi «ei!»
"Lähden illalla järvelle, Taavi", hän sanoi, "ja lasken yöksi siimaa, ehkä saan taimenen. Kuu on täysi ja järveä kannattaa katsella. Etkö tahdo tulla meidän kanssamme?" "Enkö tahdo? Enpä, Miranda, tiedä mitään hauskempaa!" vastasi Taavi innokkaasti. "Lähdemme paikalla, kun olemme saaneet astiat pestyksi", sanoi impi. "Ja sinä voit meitä siinä auttaa vai mitä, äiti?"
»Ontojoen koskissa» ajatteli hän »sitä taaskin saa kääntää kahmasuttaa ja lyödä loiskautella... Mitähän tuo Katri, kun minä lasken Ontojoen kosket... Jos ei olisi näin kevättulvan aika yhä, niin minä Kallioisessa sujahuttaisin sitä selkäväylää ... eiköhän Katrilta siinä sydäntä purisi!»
Tuleeko meidän sanoa, että hän rakasti pelokasta orjaa, halpaa petturia, ilkeätä uskonsa kieltäjää, konnantapaista myrkkyjen ja taikaneuvojen käyttäjää? Ei! ei, ei, ei! vaikka vaan hänen tähtensä, hänen, tuon suloisen, suloisen olennon tähden, minun kuolemani on oleva samanlainen kuin minun uljas elämäni. Niinkuin aurinko minä nousin, niinkuin aurinko minä lasken.
Päivän Sana
Muut Etsivät