United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nimekses luota Viipurin Sä saaren nimen sait, Sen saaren, jonka luona nyt Niin kylmän haudan sait: Näät Suoniosaaren luona on Myös päättynyt elämä Suonion. Nuo Suomen lahden lainehet Nyt töitäs laulakoon, Ja yhtä Suomee lempimään Ne innostuttakoon, Sun laillasi työtä tehtäköön, Sun muistosi aina eläköön! M. A. CASTR
Pursi pieni niit' ei kestä, Luonnotar jos tuult' ei estä, Purren peittää lainehet. Kohti kotirantojansa Pursi kiitää purjeillansa; Rannat vihannat ei näy. Illan tullen tuuli kiihtyy, Vaikka luonto muutoin viihtyy, Aallot ankarammin käy. Kullasta jos pursi oisi, Kai se kotirannat voisi Töin ja vaivoin saavuttaa: Siihen tuskin vihaisimmat Merten tuulet ankarimmat, Uskaltaisi koskettaa!
Pois virsienne hälinä, Ja vanhain manaustenne tuttu pärinä, Mi käskee: lennä! vaikka siivet kuoli! Pois sormet haavoista, ne vuotaa verta, Mä yksin tahdon täysin tuta kerta Mun oman tuskain lohtua en huoli! Maailman meno. Myrsky mertä myllerti, Lainehet vyörivat syvyyksiin. »Mies laivasta suistunut kapteeni!» Vai niin.
»Juhannus on minulla ja juhannus on sinulla, vaan mitä kanssas on tekemistä minulla?» »Sua kaiken jo talvea katsoin ma, kulta, silmäsi sytti mun sydämeni tulta.» »Entä jos seuraisin, siis mitä sinulla? Minulla on riippuva mattokin, minulla!» »Minulla on vene, joka varmana kiikkuu, vaikka sen laidoilla lempikin liikkuu.» »Vakavamman varaan mieli on minulla! Lie kuten lainehet lempikin sinulla?»
Aina mielessä minulla Suvihuomenet suloiset, Joina aurinko ihana Kultakasvonsa korotti, Yli metsien mä'illä Paloi kullassa punaisna, Salmet kullalta kumotti, Läikkyi lainehet ilosta, Tuhat lintua lehossa Unen helmasta heräsi, Lentelivät ilman alla Virittäen riemuvirttä, Koittaessa päivä kullan Päivän uuen alkaessa.
Aaltoset häilyy, Lainehet' päilyy, Raitisna säilyy Rantamme riemuisa loiskinta. Koivujen varjossa Kuulimme iloisna
Hevot tummanvihreät liinaharjat, Nuo valkoiset lainehet tanssi; Kuin joutsenjono hohtavin purjein Ulos Helgolannista liukui purret Meren rohkeiden paimentolaisten!
Minun ei kanssa kasva'kana, Eikä yksissä ylene Meri on kanssa kasvamassa, Aaltoset ylenemässä, Veet vierellä viruvi, Lainehet lavalle käypi; Meren on aallot armahani, Rakkahani rannan hiekat, Veikkoni vesiapajat, Sisareni siikasalmet. Tietämätön kullastansa.
Voi! lainehet saavat kuitenkin kyyneleillään kastella sitä kovaa rintaa, joka heidät kukistaa ja hylkää, minun kyyneleeni eivät saaneet vieriä sille kädelle, joka minua poijes sysäsi, joka antoi minulle kuoleman iskun. Hän, jota minä rakastin ja kunnioitin enemmän kuin mitään muuta maailmassa, hän sanoi, että tunteeni häntä kohtaan olivat väärät. En tiedä, mitä silloin olivat.
Sen sijaan kohosi täysikuu valaisemaan sitä idyllistä maisemaa, joka näkyi Paulin ikkunasta ja josta Bellman ei vielä ollut laulanut, että Brunnsvikin heleät nuo lainehet läikkyvät. Paul katseli juuri äskettäin jäistä vapautuneen lahden pinnassa kimaltelevaa kuun kuvajaista. Oli niin yksinäistä, niin hiljaista, niin surullista ja kuitenkin niin suloisen ihanaa.