Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ja Löfving jatkoi: Joskin Martti nyt on kasvatusvanhempiansa likempänä kuin minua, niin tiedän mitä hän teistä ajattelee. Mutta ellei hän ole kyllin järkevä noudattaaksensa neuvoani, niin olkaa te ymmärtäväisempi, ja valitkaa itsellenne toinen kuin Löfvingin köyhä poika. En huoli rikkaista ja mahtavista. Martti pitää minusta ja minäkin hänestä. Löfving katseli tuota somaa tyttöä mielihyvällä.
Mutta kuin minun mieleni aina oli sotamiehen virkaan päin seisonut, ja minä siihen aikaan olin tullut tuntemaan sen reiman Löfvingin, joka minua myös päätöksessäni vahvisti, niin menin minä vapaehtoisena sotapalvelukseen, ja marssimme me sitten ylös Pälkäneelle, mutta siellä olivat meikäläiset jo hävinneet tappelun.
Tänään on hän kuitenkin vähän noussut vuoteeltaan. Tahdon tavata häntä. Seuraa minua. Kenraali jätti hevosensa ratsumiehelle ja viittasi seurueelle että hän tahtoi lähteä yksin Löfvingin kanssa Sprengtportin mökkiin.
Ellet voi olla tähtäämättä häneen, niin tähtää, mutta säästä hänen henkeänsä, ja jos näet hänen kaatuvan läheisyydessäsi, niin kanna hänet pois taistelusta, jott'ei hänen kasvojansa raadeltaisi kuolemassa. Löfvingin äänessä oli jonkinmoinen outo vienous. Martti katseli isää ihmeissään: Semmoinen ette ollut ennen, isä. Silloin ette säälinyt ennenkuin sääliä tarvittiin. Oletteko nyt tullut vanhaksi?
Ja tutkivana käänsi Kornatus silmänsä Löfvingin puoleen, joka jatkoi: Jumala ties mikä hän on. Mies ratsasti koko ajan vaiti kuin kala, ja näytti vähän uinailevalta satulassaan. Mäkitörmillä hän välisti elpyi ja mulautti silmänsä milloin taivasta milloin maata kohden, ikään kuin olisi tahtonut niellä kaikki, mutta sitten vaipui hän taas unelmiin.
En aijo täällä koko ikääni istua, ja silloin käy teille tämä aamu kalliiksi. Täällä saattaa kyllä paljonkin käydä meille kalliiksi, mutisi vartija. Tietysti huudatte sentähden, että teidän on nälkä, mutta kosk'en ennenkään ole kiusannut teitä nälällä, en olisi nytkään, ellei Löfvingin jäseniä puistatti.
Maria kertoi lyhyesti mitä oli kuullut, mainitsematta kuitenkaan Löfvingiä ja Attilaa. Leena ei aavistanutkaan kuka Tasma oli, mutta päättäen siitä mitä oli puhuttu kivekkäiden julmuudesta, arveli hän, että hänen miestänsä oli kuvattu pahaksi konnaksi. Sitä toki ei Maria saanut uskoa, sillä ei syy ollut Löfvingin eikä hänen miestensä, vaan tuon noita-raukan kaikkine viisasteluineen.
Mutta miksi ette tahdo sanoa minua Mariaksi, vaikka olen sitä niin hartaasti pyytänyt. Leena hieman pudisti päätänsä. Ei, se ei sovi minulle. Löfvingin isä oli pelkkä korpraali, ja minun oli köyhä vänrikki. Kuinka sopisi meidän sinutella majuri Sprengtportin tytärtä. Tyytymättömyyden piirre näkyi Mariassa. Kuinka olemme siis Martti ja minä voineet olla kuin sisarukset?
Niin aion; kaikki on käynyt kuin vihurissa heti kun julistimme, että te rupeaisitte johtajaksemme. Ratkaiseva päätös ilmaantui Löfvingin piirteissä. Ei, poikaseni. Minua he turhaan odottavat. Minun paikkani on rykmentissä, ja siinä on sinunkin. Meillä siis ei ole mitään tekemistä vapaaehtoisten kanssa.
Ja ehkä tulen hänen vaimokseen, vaikka Martti on Löfvingin poika ja minä Sprengtportin tytär. Se on toista. Löfving oli silmillään seurannut kumpaakin, ja nyt ryhtyi hän puheeseen: Jumala kerran maksaa isällenne sen, minkä hän on minulle tehnyt, kasvattamalla poikani mieheksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät