Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Menen merimieheksi ja elän sillä lailla. Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minä veisaan Lähen poies Suomen maasta, muille maille reisaan. Kauppalaivat seilaavat Turun salmen suulla, Sinne otan matkani ja siell' on lysti olla. Taikka menen Ryssän maalle, kauas Venäehelle, Enkä tule ikänäni tähän kylään jälle. Karjalan neito.
Tuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mistä tieän Kaukomielen, jotta heitän kutsumatta? En tunne Ahin kotia, Kaukomielen kartanoa." Sanoi Pohjolan emäntä, itse lausui ja nimesi: "Hyvin tunnet Kaukomielen, tuon on Ahti Saarelaisen: Ahti saarella asuvi, veitikkä vesien luona, laajimman lahen sivulla, Kaukoniemen kainalossa."
KULLERVO. Lähe pian! NYYRIKKI. Minä lähen. Ethän, hyvä ystävä, minua selkään pane, vaikka vähän nuhtelinkin sinua? Mutta siinä tarkoitin sua kohtaan hyvää. KULLERVO. Hyvää! Käy käpälämäkeen, jos elää tahdot?
Neito vasten vastaeli: "Jo lähenki, jotta jouan, Lähen mie Kemijoelle Syömähän Kemin kaloja, Kemin lohta keittämähän; Hyv' onpi Kemissä olla, Kaunis Karjalan joella; Siell' on miehet mielelliset, Tyttäret hyväntapaiset; Eik' oo illoilla ikävä, Ei apia aamusilla." Kullervon sotaan lähtö.
Raskas ompi erota, kun kert' on yhteen saatu, Kerta kihlat annettuja käsi kaulassa maattu. Mikä lie mun kullallani, mikä mennyt mieleen, Minun istui polvillani, muien meni viereen. Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minä veisaan, Lähen tästä kylästä ja muille maille reisaan. Ei mun auta puhua, jos mielessä olis mettä; Pois mun pitää kulkea ja kultani muille jättää.
Siitä Eirikki ritari Itse lausui, noin saneli Heinrikille veljellensä: "Veikkoseni, vaimon poika, Entä jos tapettanehen, Sinä siellä surmatahan, Maan kuningas kaaetahan; Paljo on sinne mennehiä, Enempi evännehiä, Ei paljon palannehia." Sanoi herra Heinrikki: "Lähen toki, en totelle; Jos minä tapettanehen, Toinen jäänevi jälelle."
Ennen juon joesta vettä melan tervaisen terältä: makeamp' on juoakseni, kuin kaikki kotoiset kaljat. Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni! Lähen Pohjolan tuville, Lapin lasten tanterille kultia kyselemähän, hope'ita haastamahan." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh Ahti poikaseni! Onp' on kultia ko'issa, hope'ita aitassamme.
Ajella karuttelevi Kaksi päivä'ä keväistä, Kaksi yötä järjestänsä; Sanoi piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen: "Jo minun tulevi nälkä, Kun ei syöä eikä juoa Eikä purtua pietä." Sanoi herra Heinrikki: "Jo pian talo tulevi; Lallola on lahen takana, Hyvä neuvo niemen päässä, Siinä syömme, siinä juomme, Siinä purtua piämme."
Niin emo sanoiksi virkki, Itse intoen pakisi: "Lähen mä lapseni otolle, Tyttäreni lunnahille, Tuon Ukon tuliset nuolet, Kannan vaskiset vasamat. Oi Ukko yli-jumala!
Pellot heitän peuran juosta, salot ilveksen samota, ahot hanhien asua, lehot lintujen levätä. "Lähen tästä kuin lähenki toisen lähtijän keralla sykysyisen yön sylihin, kevä'isen kierän päälle, jottei jälki jäällä tunnu, jalan isku iljangolla, hangella hamosen toimi, helman hiepsintä lumella.
Päivän Sana
Muut Etsivät