United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kummallisesti kohtalot vaihtelevat Jumalan käden johdattamina. Jos seudussa kysyt Marit'ia, niin saat saman vastauksen, kuin vuosia sitten: "Hän varmaankin luulee että aurinko on tehty ainoastaan hänen päällensä paistamaan". Marit on samanlainen kuin ennen, ei ole näkevinänsä muita ihmisiä, ei koskaan käske ihmisiä luoksensa, eikä koskaan ole käsketty muiden luo.
Runon ruhtinaaksi sun suomme tulla, mut kerjäläisenä kerran käyt, on murhe, orpous omaa sulla, ja mieron liesillä lämmittäyt: maanpakolaisena harhaellen sa antaut outojen armoihin, käyt kynnykseltä sa kynnyksellen ja kysyt leipääsi kyynelin.
Niin, taisi joku vieras mennä tästä alaspäin". "Kukahan se oli?" "Niin kuka lienee ollut", vastasi Alfhild. "Koeta houkutella koiraa mukanasi sisään." "Kyllä." "Mitä sinä siellä seisottelet?" "Ovatko vuohet olleet ulkona tänään?" "Ovat, kuinka niin?" "Ovatko tulleet kotiin kaikki?" "Kyllä luulen. Mitä varten sitä kysyt?"
Te käännätte asian minun edukseni?" "Vielä tuota kysyt. 'Köyhät, laiskat ja varkaat ovat kaikki samaa sukua ja luonnetta, sanoi Turun kauppias ja minä lisään vielä siihen: Jumala varjelkoon heidän kanssaan tekemisiin joutumasta. Mutta asiaan taas. Tällä kerralla ei taida tämän parempaa tulla. Sinun on nyt meneminen tyhjänä kotiasi. Ensiksi on tuo poika nahjus saatava tieltä pois.
VALDEMAR: Kas niin, nyt saat vielä Leenankin puolellesi! Ei. Minun pitää saada keskustella kanssasi kahden kesken. Tule huoneeseeni. UUNO: Jos aijot kaikissa tapauksissa pysyä päätöksessäsi, kuten näkyy, miksi kysyt minun mieltäni? VALDEMAR: Tai mennään purjehtimaan, niin saamme jutella.
NIKO. Minkävuoksi hänen haltuunsa? IIVARI. Miksi kysyt syytä, jonka tiesit ennen kuin me? NIKO. En tiedä syytä; viaton olen kuin taivaan tähti! KROUVARI. Ha ha ha! SAKERI (itsekseen). Hävytön vintiö mieheksi. Tahdonpa hieman ilveillä kanssaan. (
"Miksi sitä kysyt, Doady?" vastasi Dora, viattomasti katsoen ylös piirrostyöstään. "Siksi, kultani, että kello on viisi, ja meidän olisi pitänyt syödä päivällistä kello neljä". Dora katseli miettiväisesti kelloa ja arveli, että se hänen luullaksensa kävi liian nopeasti. "Päinvastoin, ystäväni", lausuin minä, omaa kelloani katsoen, "se on viisi minutia perässä".
OTHELLO. No, mitä, Jago? Sano! JAGO. Kun kositten te, tieskö Michael Cassio Mitäkään lemmestänne? OTHELLO. Alusta loppuun. Miksi tuota kysyt? JAGO. Vaan vahvikkeeksi arvelulleni; Ei mitään pahaa. OTHELLO. Mille arvelulle? JAGO. En luullut, että Cassio häntä tunsi. OTHELLO. Oo, hän se väliämme usein kulki. JAGO. Todella? OTHELLO. Todella! Niin todella. Mik' ihme tuo? Hän eikö kunnon mies?
Hän menee merten lainehitten lailla, hän tulee niinkuin tuuli, ukkonen. Mut jos sa kysyt ken tään laulun lauloi, sen teki pohjan poika, kun hän kauloi kultaansa, joka katsein kiehtovaisin, suin suloisin ol' ilkein, ihanaisin La Tricoteuse.
OLUVINEN. Liisa! mailma on niin iso, niin pitkä ja leviä, ettei meidän molempien ajatukset sadassa vuodessa saisi jokapaikkaa käynneksi, jos jäniksinä juoksentelisivat; ja sinä kysyt, mihin. Liisa! me menemme nyt kaupunkiin ja tulemme valloiksi. LIISA. Mitä? Millä me siellä elämme? OLUVINEN. Millä? Näetsen me panemme nyt kaikki koko taloutemme rekeen ja kaupungissa myömme ne kaikki rahoiksi.