Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Etäällä pohjoismailla Hylätty järvi on, Nimeä saaret vailla, Ja ranta iloton. Hein'ajalla sen sulaa jää, Kun kesä Lappiin kiirehtää; Mut syyskuun yö sen aallot Taas jälleen jäädyttää. Kuvastuu vuoret illoin Sen kalvoon sinervään, Ja Lappalainen silloin Käy kalaa pyytämään. Siell' uipi sorsa suruton, Ja peuralaumat rannall' on, Ja taajat sääskiparvet Pimentää auringon.
Orja on sitten harlekiini, Orjatar on kolumbiini, Vihreä ja karmosiini Peittää heiltä risat, haavat; Kauhun kasvot toisiks saavat: Ilme lysti loihditaan, Posket viiruin punataan Jotta niissä kuvastuu, Kuin ois nauruss' orjan suu. Kas kuin korskana Grotte tanssaa Lippu- ja köynnöskoruissansa! Näetkö iloa uhreillaan? Kas kuin riemuin Grotte jauhaa, Niinkuin soiton viemänä!
En usko, ett' on hongat vuorella, Tuoll' läsnä taivast' onnellisemmat Kuin kukkaset ja lehdot laaksossa Joit' tuskin vuorihongat huomaavat. Näenhän, ett' on laaksoss' alhaisin Tuo tyyni lampi siihen kuitenkin Maa kuvastuu ja taivas parhaimmin. ELIAS L
Mahdoton on sanoilla kertoa niin ääretöntä surumielisyyttä, niin syvältä kalvavaa tuskaa, niin kylmää epätoivoa, kuin hänen kasvojensa piirteistä kuvastuu. Murhaajan vaimo istuu murhaajan jalkojen vieressä; hän kallistaa ihanan päänsä miehensä polvia vasten, hän suree, hänen kanssansa.
Kolkkona ja synkkänä kuvastuu syksyinen taivas ison ja pitkän Pielisjärven päilyviin vesiin, kun aina lyhyt kesä kukkineen, tuoksuineen, ja muuttolinnut poikineen ovat pohjoisesta paenneet pois luonto-äidin hellimmin lempimiin seutuihin.
"Ei, minä ratkaisen arvoituksen teille, te nykyajan lapset, jotka olette menettäneet isien muinaisen voiman luopuessanne isien uskosta ja joilla ei nyt ole mitään lohdutusta. "Minua säälittää puheenne, joista kuvastuu toivottomuus." Hänen harmaat silmänsä säteilivät omituisesti. "Kaikki, mikä täällä maan päällä ilahduttaa tai pahoittaa mieltä, on tuskin ilon tai surun arvoista.
Kun suvisydännä tuuletarten vaiettua lahden läike on muuttunut juhlalliseksi tyyneydeksi, niin kauniisti kuvastuu helevän vehreä vainio lahden pintaan; katsellessamme pitkin yhä lavenevaa vesilakeata näyttää, kuin olisi Ahtola vehreässä juhlapuvussa. Ja mikä elämä ja iloinen hälinä on silloin niemekkeillä talojen lähistössä!
Kun luonnonhistoria on kirjoitettu hänen aivoihinsa, on hän luonnon salaisuuksien profeetta ja keksijä. Oikea oppi kaikkiallaläsnäolevaisuudesta on se, että Jumala kaikkine voimineen kuvastuu uudelleen joka sammalessa ja hämähäkinverkossa.» Siinä muutamia tämän ajattelija-runoilijan panteistisen maailmankatsomuksen ydinlauseita, joita sinäkin lienet joskus tavoitellut.
Huippujen välissä painanteissa lepää ikuinen lumi ja jää: lumi valkoista, jää vihreää; ja kaikkein korkein huippu on usmapallon peitossa. Kaikki tuo kuvastuu sitten vaaleansinistä taivasta vasten... Ja ilma on niin kirkas ja kuulakka, että sieltä kilometrien päästä näkyy puut ja kivet ja purot ja ylhäällä lumirajan kohdalta erämaasta pieni matkailijamaja.
Kuta enemmän taiteellinen aisti hänessä kehittyy, sitä enemmän hän tuntee itsensä veljeksi kaikkia kohtaan, sitä enemmän jokainen olento kuvastuu hänelle ihmeelliseksi taideteokseksi. Ei hänen päähänsä juolahda, että hänen pitäisi tahtoa ketään toisenlaiseksi kuin tämä on. Hän ihmettelee pahaa yhtä paljon kuin hyvää. Hän on ihminen, joka ei tee laskelmia.
Päivän Sana
Muut Etsivät