Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025


Ett' on kuulu kunnan herra Talon vanhempi valittu Ottanut on orpolapsen, Pellot pienen pyöriäisen, Vallannut lakia vastoin Ostanut omin lupinsa. Vielä tuo tianen tiesi Mitä peipponen pakitsi Liekkö totta vai valetta? Ett' on tili tietämättä, Kunnan kukkaro kutistu, Ryytirahat käytettynä Kuulun kukkaron lisäksi. Vielä tietääpi tianen Mitä kiuru liiritteli Liekkö totta vai valetta?

Jouko lyö ja isä loihtii: Annan sulle suuret lahjat, kaikki taiat, tiedot neuvon, salaiset sanani annan, edessä ison Jumalan, pyhän vuoren viertehellä, tullos suureks tietäjäksi, mahtajaksi mainioksi. Valan vettä, viisautta päästä velhon voimallisen, kallosesta kuulun noidan, tullos vielä viisahammaks, kasvaosi kovemmaksi, ettei pystyis papin loihtu, taiat Kiesuksen tehoisi.

Ehkä en palkita paremmin Maha tässä maailmassa, Toivotan toki hänellen Toiste tuolla Tuonelassa, Herran Taavetin taloissa, Luojan suuren laitumella: Juoskohon joki metinen, Paratiisi pauhatkohon Tällen toimen tohtorillen, Lönnrotillen rumasti, Siitä siististä elosta, Kuulun herran kunniasta, Koska hän alensi aina Ihmisillen itseänsä.

Kotimatkalla Väinämöinen tulee tiellä vastaan ja kysyy hienolla ivalla: »Veli seppo Ilmarinen! Minne heitit naisen nuoren, Kunne kuulun morsiamen, Kun sa tyhjänä tuletki, Aina naisetta ajeletMutta Ilmarinen vastaa harmistuneena laulaneensa »mokoman naisen meren luo'olle lokiksiJa nyt on aivan kuin lukisimme rivien välistä vähän muutakin.

Käy halki henkeni elämän pirta, teen työtä, taistelen, pyrin, toimin, en tiedä, lienenkö kude, loimi. Ma kuulun jonnekin. Minne? mietin. Sukkulan surinan pääni päällä kuulen enkä arvaa, päivän neitikö helskyttää hääkangasta kultakarvaa. Mut jos hän Päivätär päreä ois, niin tottahan aamu koittais, ja jos hän kultakangasta lois, niin ilosta ilmat soittais! En tiedä. Yön sylissä yksin seison.

Mut ottelon keskeen riensi Apollo ja löi sekasortoon kaikki akhaijit, vaan väki Troian sai sekä Hektor kunnian kuulun. Danaolaisia muit' ei surmata huolinut Hektor, vain Patrokloa päin kaviokkaat ohjasi orhit.

"Ei, ei, Cassiodorus", huudahti Valeria, "koko minun sieluni kaipaa onnea täällä kauniin maan päällä! "Minä kuulun tänne. "Täällä tunnen olevani kotonani. "Sininen taivas, valkea marmori, punaiset ruusut, lauhkea, tuoksujen täyttämä iltailma kuinka ne ovat ihanat! "Niistä tahdon nauttia täysin siemauksin. "Onnellinen se, joka niistä voi nauttia.

Nyt on niin turvallista tietää: tänne minä kuulun ja tämä on se paikka, mikä minun on täytettävä. Mutta tehän panette minun puhumaan vain itsestäni. Siksi, että teillä juuri on sitä, mitä minulta puuttuu, uskoa ja rohkeutta katsoa elämää silmiin. Miksi teiltä sitä puuttuu? En tiedä itsekkään.

Etsi nyt puusta puolisoa, Hae neittä haavikosta, Tyttöä petäiköstä, Männiköstä morsianta; Elä meiän neitosista, Talon kuulun kukkapäistä, Tästä suuresta suvusta, Laajasta lajiperästä. Elä pyyllä neittä pyyä. Elä pyyllä neittä pyyä, Oravalla morsianta, Eläkä vaskella valitse, Tinaisilla tieustele! Saat pyyllä pyhänpitäjän, Oravalla oikullisen, Vaskella valehtelijan, Tinaisilla tienkävijän.

Muista se: Johanna on Sillankorvan ainoa perillinen. Tätä taloa ei jätetä vieraalle, ei saa jättää! sanon minä. Tässä on tämä sama suku asunut polvesta polveen... Vieras ei saa näitä maita astella! niin kauan kuin yksikään jäsen tätä vanhaa kantasukua elossa on. Paina se mieleesi! Kuulun itsekin samaan sukuun ... tiedän ja tunnen, mihin se minut velvoittaa...

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät