Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Yrjö oli myös jo kauan tietänyt sen ja hän taas tarttui tavalliseen apukeinoonsa. "Kuulkaahan, Laurin vaimo, minä olen monta kertaa juonut maitoa täällä," sanoi hän, "ja niin monta kertaa lainannut Laurin ruuhta ilmaiseksi, että minä, kun lähdin kotoa, ajattelin, että Laurin vaimo ei siitä pahastuisi, jos hän saisi pienen palasen pyhähameeksensa, joka hänellä ennestään on vähän vanhamainen.
Vaiti, vaiti! sanoi herttua; jos minä olen onnellinen erhetyksestä, elkää olko niin julma, että riistätte minulta tuon erhetyksen. Te sanoitte itse, että minua on houkuteltu ansaan: ehkäpä siinä menetän henkeni, sillä, kuulkaahan, se on kummallista, että muutamia aikoja olen tuntenut aavistuksia siitä, että minun tulee kuolla. Ja herttua hymyili viehättävän surumielisesti.
Etkö häpeä tulla silmäini eteen tuommoisessa tilassa? Mene tiehesi ja pane maata. Sen teenkin; minä menen kapakkaan nukkumaan ja näen unta, että olen hakattu neljäksi kappaleeksi. Kuulkaahan nyt, appiseni tahdoittehan ruveta minulle apeksi? Minä sanon teille jotakin. Te aiotte työntää minulle tuon tyttönne, koska tiesitte hänen mielensä kultakauluksiin palavan.
NATHAN ja RISTIRITARI. NATHAN. Te tekö siellä? RISTIRITARI. Kauaks aikaa jäitte luo sulttaanin. NATHAN. En niinkään kauaksi. Menoni sinne kävi viipyen. Ah, Kurt, se mies on maineens' arvoinen, on tosiaan; vain varjokseen jää maine. Mut ennen muuta kohta kuulkaahan vain... RISTIRITARI. Mitä? NATHAN. Teitä puheilleen hän tahtoo ja käskee viipymättä tulemaan.
Niin, mutta ajatelkaa, ruhtinattarelle, sehän on jotain vallan toista, kuin muu tavallinen seuranainen. Jos kohta! Seuranainen kumminkin ja sitten vielä Pietarissa. Kuinka te olette typeriä ja pikkumaisia, nuhteli meitä Fanny. Viitsinkö kertoakaan enempää, koska ette näy ymmärtävän mitään. Kerro nyt sentään. No, kuulkaahan sitten.
Tämä on ensimmäinen iloinen päivä aina siitä asti, kuin kadotin jalon ja hyvän kuningattareni Gunillan, jota en koskaan unhota. Hiljaa, malttakaahan! Enkelit nousevat meidän takaamme ylös... Huh tuolla on myöskin musta henki! Mutta hän ei enää ole häijy... Hän laskeutuu polvilleen... Hän itkee... Kuulkaahan! Sä voitit jo. Mä jouduin tappiollen. Sun valtakuntaan prinssi kuulukoon.
RUNOILIJA. Ei, kuulkaahan: Nuo kaikki äskeiset nuo kumppaninsa, Moni ylempikin häntä jäljiss' oiti Hännystelevät, terveisillä käyvät, Valavat korvaan pyhää kuiskutusta, Siunaavat jalustintakin, ja ilmaa Imevät hänen suustaan. MAALARI. Niin, ja sitten?
Tällä papilla oli silloin tapana lukea sama saarna joka pyhä. 'Kuulkaahan nyt, herra maisteri', huomautti hänelle sitten muutaman kerran kappelin kirkkoväärti, 'kun ensi kerran saarnaatte, ettekö voisi lukea jotakin toista saarnaa; tämän olemme kuulleet jo niin monta kertaa peräkkäin. 'Osaatteko sen sitten jo ulkoa?
Kuulkaahan, eikö ole parasta että me pysymme kukin kopissamme ja varromme, kunnes tässä syntyy jonkunlaista järjestystä, ehdotan toisille. Onhan tietämätöntä kuinka ulkona on asiat. Siellä voi olla taistelu käynnissä ja meidän on turhaa sinne pistää nenäämme. Aivan niin, aivan niin! yhtyy minuun harmaatukkainen opettaja S. ja mielenliikutuksesta vapisten palaa hän koppiinsa.
Kenenkään huomaamatta pääsin puistosta pois, saavuin maantielle ja aloin kävellä kaupunkiin päin. Ei aikaakaan, kuului takaa huuto: "Arvosa herra, kuulkaahan, kuulkaahan!" Katsoessani taakseni, näin muutaman eukon, joka huusi: "katsokaa eteenne, olette hukanneet varjonne". "Kiitos hyvästä neuvostanne!" vastasin ja heitin kultarahan eukolle sekä poistuin puitten varjoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät