Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Oi, vait! kun kuulen sen, vaivaan Sydän sortuvi uudestaan. "Tuli neitonen lehtoa eilen, Sitä laulaen, laulellen, Ja tuuli se kantoi meillen Sanan sievän ja kultaisen." Sitä muille nyt kertoa voitte, Te viekastelijat vain; Te tuskani riistää koitte, Mut ketään en usko lain. Kätes rinnallein pane, kultani, näin: Oi, kuuletko jyskettä syämessäin?
HOFFMANN. Mitähän sinä oikeastaan juttelet? Onko sinua joku säikäyttänyt? Annapas tänne kätesi! Kuuletko mitä sanon! Minä tahdon koettaa miten valtimosi lyö, se on minä tahdon koettaa sen tykytystä. RIIKKA. Sinä olet varmaan nousnut nurinpäin vuoteeltasi tänä aamuna, tahi miksi sinä kujeilet? Minä vakuutan sinulle että minun valtimoni tykyttää paikallansa.
Mutta siellä oli päärynäpuun alla ihana paikka, jossa voi puhella ja nauraa ja pitää oikein hauskaa. "Kuuletko", sanoi Mathieu, "minä en salli sinun käydä siellä leikkimässä Thérèsen kanssa. Se rakas lapsi on hyvin kiltti. Mutta se on talo, jonne sinä et saa mennä. Nyt he jo tappelevatkin keskenään, sen minä olen kuullut." Se oli totta.
»Tuota nyt tuollaista sinne vetää!» rupesi muori, ja meni vuodetta kohti. »Esa, kuulitko... Mitä sä nyt hulluttelet, kun tuota täikopelia...» »Tuu, tuu vain Kaapo!» huusi Esa. »Täikopeli pääsee kerrankin oikeaan sänkyyn», tuumaili Matti. »Hyvä isä!» piika naurussasuin pani. »Esa, kuuletko, kun », muori koetti jukittaa. »Tule, tule vain Kaapo, jos sulla on sukkeloita juttuja.
"Liiteriin, niinkö, hahaha!" "Teateriin! kuuletko, ihminen, teateriin?" tiuskasi jälleen veli. "No, niin, niin, teateriin. Hyvä! Tehdään niin. Minä rupean isännäksi. Mutta saakelin hyvää sinun viinisi vaan on. Hahaha!" Vähitellen kokoontuivat vieraat, yksi toistansa aatelisempi.
Huuda: »Enobarbus!», Niin hän ei sua kuule, taikka vastaa Leiristä Caesarin: »En ole sinun». ANTONIUS. Haa! Mitä? SOTAMIES. Niin, hän Caesarin on mies. EROS. Mut kirstujaan ja aarteitaan ei vienyt Hän mukanaan. ANTONIUS. Vai luopunut? SOTAMIES. Niin aivan. ANTONIUS. Lähetä aarteet, Eros, miehen jälkeen; Kuuletko? Pienintäkään et saa jättää.
Kuuletko sinä, herroilla on kiire jouduttakaa te hevonen yhtä pian valjaisiin, kuin minä oman riisun. Vikkelä poika onkin jo päästänyt valjaista kovasti tuhuttavan hevosensa. Hollimiehellä ei itse asiassa ole mitään herrain kiirettä vastaankaan, mutta sanoohan kuitenkin totuttuun tapaansa, että »kylläpähän tässä ennätetään, jahka joudutaan», ja menee pirttiin.
Mutta nainen ponnisteli epätoivon vimmalla, ja hetkisen päästä he näkivät hänen jälleen miehen hartioilla ja iskevän äskeistäkin hurjemmin. »Siitä pitää tulla selvä! Nyt on talosta kysymys sanoi isä silloin. Niin, nyt se on kuuletko nyt on talosta kysymys! Sitä ei rommilla eikä ruoskalla rakennettu eikä revitäkkään! Heikkilä on minun ja minä sen pidän ymmärrätkö?» Mies väänteli ja ponnisteli.
No, mitä näen minä, sinä et siis ole kutsuttu? alotteli luutnantti B., kun luutnantti M. astui sanomalehtisaliin. Ei ole tarpeellista mennäkään, vastasi hän merkitsevästi hymähtäen. Oo! Mutta "hän" on varmaan siellä, kuuletko "hän"? "Hänen" ja minun välilläni on jo kauan sitten kaikki "klappadt och klart." "Vastakohdat hakevat toisiansa". Vastakohdat?
Se käski minun tulla hänen luokseen tänä iltana, kun hänelle tulee vieraita ja minä passaisin. Sinä et mene. Minä tahtoisin saada kretongiesiliinan. Sinä tulet kyllä toimeen ilman esiliinaa. Se herra on niin hyvä. Sinä et mene häntä illalla passaamaan, kun minä en tahdo kuuletko. Minä menen sitten Airin kanssa luistelemaan. Et sinnekään. Pääsen minä ainakin kouluun.
Päivän Sana
Muut Etsivät