Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
OLAVI: Ajattelin, että saisit sen kyllä tietää aikoinaan. Sitäpaitsi minä olen Parisin yliopiston lector ethicarum ja pedagogista, pidän luentoja bakkalaarioille ja johdan yliopistoon pyrkivien nuorukaisten opintoja... MAUNU TAVAST: Kuuletko, sisar? Rehtori! Prokuraattori! Jumaluusopin bakkalaario! Etiikan opettaja! ANNA: Minä kuulen. MAUNU TAVAST: Olavi! Tule, että saan syleillä sinua!
"Mutta nyt suutun minä tosiperään", sanoi Roosa hehkuvin poskin; "jos minusta niin välttämättömästi tahdot päästä, niin menen luostariin; kuuletko, isäseni, korkeilla kivimuurilla ympäröityyn luostariin! Saas nähdä sitten, mistä toisen Roosan saat".
Iloitse ilon ajalla, Vielä kukkuvi käkesi! Nyt kevät on tuolla tässä. Kuuletko? Kas siellä rastas! AINO (ihastuksissa).
Helena, sanoi hän Helena makasi hiljaa eikä vastannut mitään, hänen kuumeesta kuumat kätensä liikkuivat levottomasti peitteellä. Helena, hyväntekijäni, pikku Lenotshka, kuuletko minua? kuiskasi Marfa pehmeimmällä hunajaäänellään, Helena katsoi häneen vakavasti. Pienokainen tekee lähtöä ja kuolee. Isä Ossip on täällä pyhän kasteen toimittamista varten. Ei, sanoi Helena kauhistuen.
Kuuletko, kolmen viikon perästä, siihen ei ole kuukauttakaan enää. Ei, ei, minä en laske sinua pois, ennenkuin kiedot kätesi kaulaani ja puristat oikein kovasti. Sinä et koskaan minua hyväile, Anna Liisa, mutta nyt sinun täytyy, ei auta muu. ANNA LIISA. Johannes voi, minkälainen sinä olet! JOHANNES. Niin, niin, käsi kaulaan, et siitä vähemmällä pääse. Ja toinenkin käsi, noin ikään.
Minä rakastan sinua, Mari, kuule, minä rakastan sinua, kuuletko! Narraatte vain minua... Mutta minä melkein itku kurkussa vakuutin ja vaadin, että hänen täytyy se uskoa. Aikanne rakastatte ja sitten jätätte. Et saa sanoa noin, minä otan sinut vaikka paikalla, jos lähdet.
Löin painia enkelin kanssa, Elon immeltä suutelon sain Nous aurinko loistossansa, Mä heräsin taivaastain. Mä heräsin maallen tälle, Maryn helmaani suljin taas, Soin enkelin muiskun hälle, Ja taas olin unien maass'. Kuuletko Herran voiman, hattarat näätkö kuin halkes? Näätkö kuin ukkosen nuol' leimuten pilvistä lens?
"Pysähdy tänne, Päivän poika, kanssamme karkeloimaan, luonamme leikkiä lyömään", pyytelivät immet. "Opeta meille laulusi, käy karkelomme kuninkaaksi. Hellästi sua hoitelemme, sylissämme souattelemme." "Kuuletko kutsun, Marjatan poika? Täällä jo minua kaivataan, täällä pysähtymään pyydetään", lausui silloin Päivän poika.
Yöllä kun kaikkialla teltissä vallitsi hiljaisuus, ja Mellet ja Lailakin nukkuivat, eikä kukaan voinut heitä kuulla, herätti hän vaimonsa kuiskuttamalla: "Vaimo, kuuletko?" "No, mikä nyt?" "Olen saanut tietää yhtä ja toista". "Mitä sitten?" "Minä tiedän kutka Lailan vanhemmat ovat." "Tiedätkö sinä kutka Lailan vanhemmat ovat? Mistä sen olet saanut tietää?"
Kuuletko? Se on se vetelys! sanoi Korabljova käskien kuuntelemaan niitä kummallisia ääniä, jotka tulivat lavitsan toiselta puolelta. Nämät äänet olivat punatukkaisen naisen hillittyjä itkun purkauksia. Punatukkainen itki sitä, että häntä oli äsken haukuttu, eikä oltu annettu viinaa, jota hänen olisi niin mieli tehnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät