Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
"Ja kun he vielä lausuvat: "Ma itken sun kurjaa kohtaloas, Prometheys! Silmistäni kyynelvirrat Alituiset viljoin vuotaa Näin poskia kastutellen." "Niin molemmat kärsivät rakkaudesta ihmisiä kohtaan: "Tän tuskan sait ja rakkaudestas Ihmistä kohtaan." "Mutta minä huomaan suuren eroituksen näitten molempien kirjain, tämän kreikkalaisen runoelman ja juutalaisen kertomuksen välillä.
Vieros pani penkille suullensa maata ja antoi siinä kyyneleensä vapaasti vuotaa, ja koko talonväki katsoi kummeksien outoa, kurjaa ja onnetonta muukalaista.
Ma yksin olen iloton, Ma riemuita en voi. Tie pitkä, kolkko, iloton, Ma koskaan määrään pääst' en voi, Mua kurjaa, oi! Elias. MISS
Ohimot takovat jyskyttäen. Olen taas ison aikaa viettänyt hurjaa ja kurjaa elämää. Nyt se tympäisee ja mieltä etoo. Oikeastaan en koskaan ole ollut taipuvainen uskomaan suuria itsestäni, en siis myöskään uskomaan suurta alkuperästäni.
"Mut mitä täällä teidän seuduillanne Ma kuulen, herra piispa? Kirkoissanne Soi kieli outo, halpa Suomenmaan. Miks suvaitsette tuota kurjaa kieltä? Se ylevämmän siirtyköhön tieltä, Tuon Ruotsin kielen jalon, arvokkaan."
Mut kurjaa, sen minä tiedän vaan, on reistata maailmassa, kun laina jo huomenna lankeaa ja tyhjä on miehen kassa. Muinaisuuden mustan yössä, Pohjolan ajan alussa, aaltosi ulappa aava yli suuren Suomenmaan. Suolaisten sumujen vyössä vyöryi synkät aallot vaan sylitellen, sylkytellen, halki aikojen halaten jäitä hyisten huippuvuorten, päitä lauttojen lumisten.
Mutta kurjaa on, säälittävää, täytyä elää tietämättä miksi; kovaa on tehdä työtä mitään ansaitsematta; olla sydämestä ja sielusta väsynyt, veltto, koko elinaikansa kuolla hitaasti vangittuna kuuroon, kuolleeseen, loppumattomaan "hoida itsesi!" -periaatteeseen, ikäänkuin Phalaris-härän loihdittuun, rautaiseen vatsaan! Moinen on ja on alati oleva sietämätöntä Jumalan luomille ihmisille.
Mutta älkäämme enempää viivytelkö, vaan rientäkäämme pelastamaan kuolemasta tuota kurjaa olentoa, joka, murhaajan puheesta päättäen, päälle päätteeksi on vaimo."
Voipa kurjaa konnaa, kavaltajaa! Arkana kuin Kain hän kuljeskelkoon, Säikkyin haavan lehden vavahdusta, Pyytä säikähtäin, mi metsätieltä Pauhusiivin pyrähtääpi lentoon! Taivaan hurskas Herra, vainoo häntä, Niinkuin ennen rakastin ma häntä, Ja miss' ikään kuollessaan hän herää, Isänmaa ja heimot hältä kiellä!" Tuomas kuuli sanat, kauhuun hyytyi, Eikä isää hirvinnyt hän nähdä.
MARGARETA (yksin). Kaunis Anian, niin pakeni sun kirkastettu henkes ylös maihin, joissa viha, vaino, sota ja kuolema ei ole. Siellähän nyt autuaana säteilet ja unohdat isiesi veritahratun maan täällä allas. Mutta ei! Ethän unohda ihanata synnyinmaatas, etkä ystävääs sen kumajavilla nummilla täällä. Ethän lemmittyäs unohda, häntä kurjaa, mi täällä honkain hyminässä kainosti murehtien käyskelee, aina muistain sinua, kantaen kuvaasi povessansa. Ja kuule mun valani, Anian!
Päivän Sana
Muut Etsivät