Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
"Miten se on mahdollista?" ajatteli hän, "me, jotka niin rakastimme toisiamme... Ennen kuullessani hänen askeleensa, hypähti sydämeni riemusta nyt, kun kuulen hänen tulevan, heräävät mielessäni katkerat muistot... Oi, jospa se edes olisi ollut jotain suurta ... jos olisimme olleet uskottomia toisillemme, olisi se ollut tuhat kertaa parempi ... mutta että rakkautemme on kuollut muutamien vinojen ikkunaverhojen ja epäsäännöllisten ruoka-aikojen takia, se on kurjaa, sitä on vaikeata kantaa.
MEFISTOFELES. Oih! kurjaa siellä on ja parannust' ei näy. Ihmistä painaa kolkon onnen valta; Enemmin sortaa hänt' ei häijykään jo malta. HERRA. Tunnetko Faustin? MEFISTOFELES. Tohtorin? HERRA. Mun palvelijain! MEFISTOFELES. Niin totta! kyll' on palvelus tuo oudonlainen; Ei hourun ruok', ei juoma ole mainen.
Ei hän ollut vielä niin köyhää ja kurjaa retkeä eläessään tehnyt kuin tämä tänkeväinen oli ollut, eivät myös koirat olleet milloinkaan ennen häntä niin vihasesti haukkuneet. Tottapa niin, kun oli lähtiessään unohtanut viemästä kynttilää kirkkoon pyhän Miihkalin kuvan eteen. Ja syntinen Miihkali ihmetteli maailman kieroa menoa, erittäinkin tämän nykyisen ajan käsittämätöntä mullistusta.
Oi mun Jumalani! Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää Tään mailman kaikki toimi minust' on! Hyi! hyi! Se ruokoton on kasvitarha, Mi siementyyppi; runsaat rikkaruohot Sen höystäin peittää. Niiksikö on tullut! Kaks kuukautta vaan kuollut! ei, ei kahta; Niin uljas kuningas; tuon suhteen niinkuin Apollo Marsyaan; niin hellä äidilleni, Ett'ei tään poskiin taivaan tuulet saaneet Tylysti kosketella.
Sen kuvan ympär' aina Vaan pyöreilevi aatokseni piiri, Mun henkein silmä sitä kohtaan yhä On teroitettu, kuin maneettineula Ain' ylös Pohjan vuoriin osoittaa. Sä kaunis impi, tyttö korea! Sä lehdikköinen saari korkea! Mut minulla sua vastaan yhtä on: Sä ensimmäisen lempes annoit ylen. Hoo! miksi teit sä niin, mun neitosein? Mi nyt? Mä pelkään kurjaa loppua. Mi sielun vimma! Mielens' harhailee.
"Setä, setä minä olen äärettömässä tuskassa! Oi, minua kurjaa kiittämätöntä olentoa!" huudahti Charlotte syvästi liikutettuna. Minä syöksin ulos, rappuja alas ja puutarhan lävitse. Minä olin omasta syystäni sysätty paratiisista, omasta syystäni. Vastoin Ilsen pontevaa varoitusta, vastoin isäni lujaa kieltoa olin salaa ollut yhteydessä tämän tädin kanssa.
Oi ihmislapsi! mikä tuli sun kohtalokses täällä? Pitkät murheenpäivät, mutta harvoin, harvoin ilon lyhykäinen hetki, ilon hetki kyynelsilmänen, riutuva päivänpaiste synkeitten ukkospilvien keskellä. Hyvästi, eukko! Minkä parhaaksi taivaan herra näkee, sen hän tehköön kurjaa tytärtäni kohtaan!
Green ja Bushy, En tahdo sielujanne kiduttaa Kosk' ovat ruumiist' eriävät kohta Paheksimalla kurjaa elämäänne: Se armotonta ois; mut käsistäni Verenne pestäkseni, tahdon tässä Selittää julki kuolemanne syyt.
seasta kansan tämän muodottoman, vaikk' yksitoist' on peninkulmaa kuilun tään piiri ja sen läpimitta puoli. Vuoks heidän tässä seurass' olen; saivat mun lyömään kultarahaa alle arvon, näät siitä puuttui kolme karaattia.» Ma hälle: »Keit' on kaks nuo kurjaa, jotka viruvat vierelläs ja huuruavat kuin käsi märkä talvipakkasessa?»
Voi sitä kurjaa, joka silloin käärmeen pistimellä koskettaa sellaista sydäntä, joka on auringon puhtaimman säteen arvoinen. Te ette ole mitään rikkonut, eikä teillä sen vuoksi ole mitään sovitettavaa, lausui Albert, nostaen maasta polvistuneen tytön. Aurinko alkoi laskea. Maalaisväki oli jo päivätöistään palannut majoihinsa, ja pienet kylä- ja talotiet luikertelivat autioina hiljaisen metsän läpi.
Päivän Sana
Muut Etsivät