Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Julien tuli sisään. Hän oli syönyt ja kysyi uudelleen: Etkö tahdo syödä mitään? Hänen vaimonsa vastasi päätään pudistaen "en". Julien istuutui enemmän alistuvaisen kuin murheellisen näköisenä eikä puhunut mitään. Ja kaikki kolme istuivat kaukana toisistaan liikahtamatta tuoleillaan. Toisinaan torkahti hoitajatar ja kuorsasi heräten sitten äkkiä.
Rengit ja piiat olivat tänään juhlan kunniaksi koristaneet tuvan kukilla ja koivunlehvillä, ja lehvissä he olivat tuoneet sisään turilaita, jotka nyt lentelivät ympäri huonetta. Uunin edessä lojui vanha Vahti-koira, kuorsasi, huokaili ja ähkyi unissaan, ja penkillä istui kyyrysissään talon musta kissa ja kehräsi torkkuen. Ja kello naksutti: tik tak, tik tak.
Muulloin uneliasta isäntää ei nyt näyttänytkään nukuttavan, mietityttihän vain kovasti. Lopulta hän nyt kuitenkin kiireesti veti harmaasarkaisen pyhätakin ylleen, pisti piipun kukkaroineen lasinpenkiltä taskuunsa ja hiipi hiljaa ulos porstuaan. Täälläkään hän ei kuullut hiiskaustakaan, ainoastaan yläsillalla kuorsasi Tuomas ukko.
Kapteeni kuorsasi nojatuolissaan ja äiti jatkoi hiljemmin: "Hän tosin voi jotenkin innokkaasti haluta hienossa salissa vallita; mutta hän ei vielä voine käsittää, että silloin täytyisi ottaa omakseen salin omistajakin.
Mutta saattoi se johtua eilisestä viininjuonnistakin. Hän näki tuolilla pari lasia, joista toinen oli vielä puolillaan. Hän tyhjensi sen koneellisesti ja siirsi syrjään sekä pullon että lasit. Sitten kumartui hän vuoteen yli ja koetti vielä kerran herättää Liisaa. Liisa! kuiskasi hän. Liisa kuorsasi valtavasti, selin ja seinäänpäin kääntyneenä. Ei, kyllä täällä sittenkin oli liian tukalaa!
Tuskin oli uni ehtinyt silmään tulla, kun Kallen jo täytyi herätä, sillä Nokkalan Esa, jonka oli saanut vieruskumppanikseen, kuorsasi niin hirveästi, ettei nukkumisesta voinut olla puhettakaan. Kalle tosin herätteli Esaa vähän väliin, mutta ei siitä pitkälti apua ollut.
Aliupseeri saattoi naisensa Pärpuumin portille ja tytöt kipittivät Pärpuumin pirttiin. Siellä nukkui Jussi penkillä, raskaasti jotta kuorsasi. Liisan isä venemiehineen oli jo tullut; iltasta nauttivat juuri arkullaan. Erkki ei ollut kotona. Vaan pianpa hänkin astui pirttiin, päässään uusi leipälakki, jossa sinisiä ja valkeita tupsuja kelkkarehti ponnasta lipun kohdalla.
Mutta pahaksi onneksi tuli hän pistäneeksi leveän, paksun nenänsä suoraan Wittin korvaan ja kuorsasi niin siihen sisälle. Witt hypähti ylös kuin salaman iskemänä. Ja koska huone oli hänelle outo ja hän näki Kallen seisovan keskellä lattiaa paitasillaan viheriäisessä takissa, huusi hän: "Valkea on irti! Valkea on irti! Missäs minä olen?"
Hänen silmänsä kävivät himmeiksi, hänen päänsä painui hiukan kallelleen kohta hän kuorsasi hiljaan. Knut lähti huvihuoneesta ja meni verandalle, jonne useimmat vanhoista herroista olivat asettuneet ja muodostivat pieniä ryhmiä. Yhdessä niistä puhuttiin politiikista kuin mistäkin pahasta, joka oli riivannut muutamat yhteiskunnan jäsenet; toisessa puhuttiin työnpuutteesta.
Vähän päästä alkoi hänen nurkastaan kuulua pientä pihinätä, ja hetken kuluttua kuorsasi Pekka. Ruokasalissa istuivat myöhään yöhön Kalle ja Nieminen. Siellä oli saatu toimeen uusi whisti kahvin ja liköörin ääressä. He olivat aikoja sitten unohtaneet Antin, joka hervotonna makasi selällään hytissään. Aamulla heräsi Antti siitä, että laiva yht'äkkiä hiljensi kulkuansa ja kone alkoi käydä hitaammin.
Päivän Sana
Muut Etsivät