Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Perin menehtyneenä minä vihdoin vaivuin uneen. Minä en tiedä kuinka kauvan untani kesti, sillä yön ja päivän eroa ei ole täällä olemassa; pimeys tulee ainoasti silloin kun Natsaari määritetyllä ajalla tulee maan kuoren ja maanalaisen auringon välitse ja silloin peittää sen.
Luoja on kaikkien luomiensa päälle levittänyt varjelevaisen kuoren; mutta ihmiset repivät sen luonnollisen pinnan pois ja sitten täytyy hankkia keinotekoinen sijaan. Ehkä sivistys ei ole muuta mitään kuin öljymaali, joka korvaa luonnollisen sulavuuden? Ei, se on jalostutettu, todellinen luonto; nämä tämmöiset ihmiset kuin täällä on...
Paista päivä paimenelle, Elä kalanpyytäjälle; Kalamies kaloja syöpi, Paimen parka kuivan leivän, Kuivan leivän kurskehtivi, Otraisen oeltelevi, Kauraisen kavertelevi, Tattarisen taittelevi, Rukehisen ruinoavi, Lemettisen leikkoavi, Vielä parkkisen panevi, Petäjäisen peiputtavi, Kuoren kuivan kurskuttavi, Veen lipillä luikkoavi, Märän mättähän nenässä. Laske paimenta kotihin.
Minä sain nähdä selvemmin kuin koskaan ennen alastoman todellisuuden, tuon niin lujalta näyttävän kuoren, jossa vaellamme maan päällä, ja sen usvamaisen ohuuden. Minä huomasin, että voitiin todellakin saada aineita, tarpeeksi voimakkaita ravistamaan ja puhaltamaan pois tämän lihallisen kuoren, niinkuin tuuli ravistaa teltan esiverhoa.
Hän pani sanoihin sydämensä levottomuuden, puhuessaan kolkosti, ilvehtiväisesti ja katkerasti ihmiskunnasta. «Minä tiedän ajan«, lopetti hän puheensa, «jolloin taivaan kaste viritti kasvin, jolloin taimi voi avata sydämensä, kukka ruusunsa, mutta kun halla pani taimen ja kaste jäätyi, sulkeusi sydän kauniin kuoren sisään palanut, tyhjä sydän«. Hänen tuota sanoessaan tunsi Maria nuorukaisen silmäysten kohtaavan häntä.
Se kerää lauluja kevään vaan, se loihtii umppuja esiin. Mitä huolii se miekkonen haavoistaan, kenen rinnassa peipot pesii! Hän imi, hän puri, hän puristi mun, ja hylkäs kuin omenan kuoren. Hän on juonut mahlan mun maljastain, hän syönyt on syömeni nuoren. Kun vihata häntä mä voisin ees! Mut ei ota tuhka tulta. Yks sentään lohdutus mulla on: Sait myrkkyä myös sinä multa.
Mikä se oli, joka yht'äkkiä kirkasti hänen kasvonsa ja leimahti hänen silmässänsä? Oliko hän nyt vihdoinkin ymmärtänyt sen salaisuuden, joka niin kauan oli, hänen itsensä tietämättä, hänen sydämmessänsä piillyt? Oliko huoli Gudulasta viimmeinkin särkenyt sen kuoren, minkä jokapäiväinen seurusteleminen ja yhteiset lapsuuden muistot olivat hänen sydämmensä ympärille muodostaneet?
Aina Elsan ollessa oli kuin jotakin lämpöistä olisi kääriytynyt hänen kylmän mielensä ympäri, vaan Elsan mentyä se aina vähitellen oli jäähtynyt. Mutta nyt oli kuin olisi tuohon kylmään kuoreen sulanut reikä, niinkuin keväällä jäähän auringon paistaessa, ja siitä lämmintä alle kuoren pyrki. Helunaa tultiin hakemaan. Emäntä lähti leipäpala kourassa navettaa.
Kivi särki ruudun yhtä helposti kuin munan kuoren ja mennä suhisi ihan ryssän pään ohitse sekä särki vastaisella seinällä riippuvan ruutisarven. Jos salama äkkiä olisi iskenyt keskelle huonetta taikka Sandels itse koko joukkonsa kanssa yht'äkkiä olisi ilmestynyt huoneesen, ei se ensikädessä olisi hämmästyttävämmästi vaikuttanut. Ensimmäiset silmänräpäykset olivat miehet varsin mykkinä.
Malisen mieli ei näinä päivinä ollut kirkkaampi kuin muidenkaan. Hän ehkä suri eniten kaikista, vaikka ei näkynyt kyyneleitä. Ne olivat kuin rautaisen kuoren alla, josta ei voi löytää tietä ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät