Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Sinne kostuneiden paikkain lomaan hän vielä kurkalta piirteli muutamia katkonaisia sanoja siitä, että poika pysyisi rehellisenä isännälleen ja muille. Lampun tulen päällä kuivatti hän tuon kastuneen kirjeen ja pani kuoren sisään. Sitten huokasi kituvan tulen sammuksiin ja hiipi hiljaa vuoteelle, lastensa viereen.
... Ihmeellistä, miten vähän ihmiset lopultakin ymmärtävät, mitä merkitsee olla naimisissa, se on erikoinen olomuoto... Luonto on viekas; se tuntee pappenheimiläisensä, kuten se yläkerroksen opettaja sanoo se kätkee hennoimmat siemenet paksuimman kuoren alle.
Minulle oli toki vaimoni puku joka päivä uusi runo, ja kun minä näin hänen kantavan näitä eri pukuja, sai moni ajatus, joka oli aivoissani piileillyt, äkkiä siivet, aivan samoin kuin hyönteinen levittää hieno-verkkoiset siipensä kovan kuoren alta.
Siis pyysi hän, että unilukkari, joka kovan kuoren alla oli hellä-sydäminen mies, astuisi hänen välittäjäksensä. Ja Liisa ei itse tietänyt, kenen palvelukseen hän mieluummin pyrkisi. Hän jätti sen asian unilukkarin huoleksi, joka paraiten tunsi pitäjäläiset, sekä hyvät että pahat. Mutta hän oli kuullut, että Mari oli emäntä Tuominiemellä.
Mutta kaikkein ihmeeksi osoitti Matti pian voivansa kirvestä käyttää muuhunkin, eikä vaan pelkkään kuoren kiskomiseen. Ja pian tulikin hänestä oikia mestari, hänellä niitä oli kymmenittäin kaavoja mielessä, hän muisti tarkkaan, mitenkä siinä tai siinä paikassa rakennettiin, ja semmoinen sanottiin olevan hyvä.
Emäntä toi hänelle kortin, joka oli suljettu pieneen kuoreen. Se oli juuri tullut, ja tuoja odotti vastausta. Hän viittasi lihavaa, hymyilevää emäntäänsä poistumaan huoneesta ja repäisi kuoren auki. Sieltä tuoksahti ellottavan makeaa hajua juuri valveutuneisiin sieraimiin.
Hän tapasi nimittäin aivan harvoin köyhiä niin hyvinä ja jalomielisinä, kuin hän luki niitä kirjoissa kerrottuna, ja hänellä ei ollut kylliksi voimaa tunkeutua sen raa'an kuoren lävitse ja tajuta miten äärettömän paljon löytyy hyvää, joka kätkeytyy rääsyjen peitossa, ja miten runsaasti rakkautta piiloutuu pilkassa ja nurinassa.
Porstuan lattialla oli auki revitty kirjeenkuori. Alvilda, astuen viimeisenä, kumartui sukkelasti ja otti sen, kenenkään huomaamatta. Tohtori ja neidet menivät alas puutarhaan. Huvihuoneessa otti Alvilda kuoren taskustansa. "Kas vain, miten ylhäisiä tuttavia nuorella Olsenilla on. Tämän kuoren löysin porstuasta.
Näin sanoen hän ojensi kirjeen ja lipun, johon Taavetti kirjoitti nimensä. "Niitä tulee välistä minun laukussani tärkeitäkin kirjeitä", sanoi rovasti. "Kiitoksia!" sanoi Taavetti ja aukaisi kirjeen kuoren, siinä oli suomenkielinen kirjoitus kirjoitettuna sinisen postiarkia kaikille neljälle sivulle ja sen sisässä eri paperi, jota Taavetti ei ymmärtänyt mitä sillä olisi virkana.
Isäntä Matti vaan yksin seisoi totisena ruumiin vieressä sanaakaan virkkamatta. Rypisteli kulmiaan, kääntyi selin ihmisjoukkoon ja alkoi astua tupaan päin. Mitä tunteita hänen sydämmessään liikkui, niistä ei kukaan mitään tietänyt. Siellä ne kovan kuoren alla säilyivät hänen yksinomaisena salaisuutenaan. "Mihin se ruumis nostetaan" ... kysyi yksi miehistä, tultuaan isännän perästä tupaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät