Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
"Näihinkö nyt on jouduttu?" hän lausui raskaan ahdistuksen äänellä. "Näihinkö nyt on jouduttu? Mitä minä olen kuullut? mitä tehnyt? Pois, kiusaaja-henki, pois! Oi elämä! Oi kunnia! Oi isänmaani, valittu kansani ja pyhä uskoni! miksi elämme, miksi toimimme, miksi olemme mieltyneet semmoiseen, joka on mainehikasta taikka pyhää? Jospa kuolisin! jospa jospa kuolisin! Olemisen vaiva on liian suuri."
Hän löi iloissaan kätensä yhteen. "Jalastasi vuotaa verta", sanoi nuorukainen huolissaan. "Salli minun imeä veri haavastasi, jos käärme on purrut sinua." "Sen sain terävästä kivestä. "Parempiko olisi, jos sinä kuolisit?" "Mielelläni kuolisin sinun tähtesi, Goto! "Mutta myrkky olisikin suussa vaaratonta. "Salli minun sentään pestä haavasi. Minulla on mukanani etikkaa ja vettä.
Tämä halu tuli minulle liian voimalliseksi; kaikki mikä oli tapahtunut nuorena ollessani, johtui tuossa paikassa mieleeni ja minusta oli kuin kuolisin ell'en menisi kotiini niin kotiin, isäni huoneesen. Ei vielä ollut liian myöhä pantata ne muutamat kalut, jotka minulla vielä oli, sillä paikka, jossa niitä vastaanottivat, oli auki myöhään saakka.
Hänen olisi, luulen, mieleensä että kuolisin, ja minun ainoa poikani, Uoti, hän oletteleksen juuri kuin ei häntä olisikaan. Ah, kunnian herr kirkkoherra, koska näin täytyy maata yöt ja päivät yksinänsä talossa kolkassa, itse taitamatta mitään toimittaa, silloin muuttuu jokainen päivä ijankaikkisuudeksi, ja jokainen yö vielä kolme kertaa pitemmäksi.
»Sinä saat nähdä minun kirjani», Holt sanoi. »En minä niistä huoli.» »Minä maksan jokaiselle saatavansa.» »Niin, maksa, mies.» »Sinä itse minun asemassani koettaisit keksiä keinoja » »En minä ainakaan sinun keinojasi koettaisi.» »Se on, sinä et tulisi minun luokseni apua pyytämään.» »Ennen minä kerjäisin, ennen kuolisin nälkään.» Holt oli vaiti hetkisen. »Sinä olet leppymätön.»
Villon melkein vasten tahtoansa lausui. "Kuinka! tiedätte siis?" "En! olen vaan nähnyt." "No niin! ... saatte kuulla kaikki ... sillä Diesbach'kaan ei enää ole hengissä... Jos kuolisin, täytyy ainakin jonkun hänelle kaikki kertoa, että hän tulisi edes haudalleni rukoilemaan!... En tunne teitä, mutta kannattehan tekin rautasormusta ja taidatte siis kätkeä salaisuuden.
Ja hän nojautui Eugenin rintaa vasten ja katseli eteensä haaveksivan, hymyilevän onnellisin katsein. "Oi, Eugen, minusta tuntuu kuin kuolisin onnesta!" Hän sulki silmänsä ja antoi päänsä painua Eugenin olkapäätä vasten, ikäänkuin suloinen raukeus olisi hänet vallannut. "Rakas, kallis vaimoni minustakin tuntuu, kuin olisi se aivan liian suuri onni!"
"Jerusalem!" huudahti Isaak nousten seisaalleen. "Pyhä kaupunki! Sitä ei koskaan valloiteta ei koskaan! Temppeliä ei milloinkaan häväistä. Ei; jos Romalaisten armeijat todella tunkevat niin pitkälle, silloin hän tulee avuksi ja näyttää maailmalle, että hän vielä vallitsee. Voi, jospa minun olisi sallittu elää vaan siihen asti; silloin aivan ilolla kuolisin."
Ja kun väki, joka tavallisuuden mukaan tuli asettamaan ruumista katsottavaksi, puhutteli Tohtoria ja surkutteli häntä, arveli hän: "Teidän tulisi iloita. Minä olen lähettänyt pyhimyksen taivaasen; niin, elävän pyhimyksen! Jospa me saisimme semmoisen kuoleman! Semmoisen kuoleman minä kuolisin mielelläni juuri tänä hetkenä."
Aavistin jo mielessäni, kuinka kerran hikoilin ja vanhenin heitä palvellessani; kuinka he suuriksi tultuaan raappivat silmäni ja sysäävät minut luhdin solaan käsinkivillä jauhamaan; kuinka sitten lopulta kuolisin liassa ja kurjuudessa; kuinka viimein tuomiolla vaadittaisiin minulta vieraan isän lapsia enkä voisikaan näyttää ihmisiä, vaan kissoja, kettuja ja ilveksiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät