Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Minä kuolisin toivosta vapauteen, ja siihen yksinkertaiseen elämään, joka on tullut minulle rakkaaksi; ja sinä Olle huomaat kyllä piankin, että Elsan yksinkertaiset vaatimukset ja tavat eivät sovellu sinulle ja sinä et tyytyisi minuun. Ei, yhtävertaiset lapset sekä leikit parahin. Syksyllä matkusti Olle taasen kaupunkiin. Elsa itki hänen mennessä, mutta ei tahtonut seurata häntä.
Kun neitsyt palasi tuoden jakkaran, istui hän nenäliina suun edessä. Se oli punainen verestä. "Rakas herra, antakaa minun noutaa lääkäri." "Lääkäri ei voi mitään tehdä ja hän asuu niin kaukana täältä, ja minä sillä aikaa kuolisin tässä yksinäni istuissani. Voi, kauheata on olla niin rikas ja kuitenkin niin köyhä, ettei ole ystävällistä kättä, joka silmät sulkisi.
Aivanhan sekin joutuisi mieron tielle, jos minä nyt jo kuolisin." Elsa painoi päänsä aivan lähelle sairaan kasvoja ja sanoi: "Jumala kyllä orvoista huolen pitää, mutta teidän itse tähtenne täytyy rukoilla lisää armon aikaa, että ennätätte tehdä parannuksen." Nousten kumarruksista lisäsi hän: "Jumalan edessä ei ole mitään mieroa." Sairas katseli pitkään Elsaa.
Ja hänen pienoinen kuuma kätensä puristi minun kättäni. N.! huudahti samassa Gagin: eikö tämä tausta ole liian tumma? Minä menin hänen luoksensa. Asja nousi ja lähti huoneesta. Tunnin kuluttua hän palasi takaisin, jäi seisomaan ovelle ja viittasi kädellään minua tulemaan luoksensa. Kuulkaa, sanoi hän: jos minä kuolisin, säälisittekö minua. Millaisia ajatuksia teillä tänään on! huudahdin minä.
"Ja miksikä ei?" kysyi hän lyhyesti. "Siksi ... siksi", vastasi Gabrielle vähän vihaisesti, "etten pidä tuollaisista täydellisistä ihmisistä kuin kirjanne sankari on. Ne ovat minun mielestäni ikäviä, ne kyllästyttävät minua samoin kuin myötänsä sininen taivas. Minä kuolisin ikävään, jos aina olisin niin oivallisen henkilön seurassa."
Kaikkien helvetillisten tuskien vaivaamana ei Fredrik enää kauemmin voinut malttaa mieltänsä. Hän viskasi kirveen kädestänsä ja sanoi: "Mestari! nyt on kaikki lopussa en, vaikka se maksaisi henkenikin, vaikka kuolisin sanomattomassa kurjuudessa minä en voi enää en voi enää tehdä tätä halpaa työtä, kun vastustamaton voima vetää minua ihanaan taiteeseni.
Kiitos, sanoi hän sennäköisenä kuin tahtoisi katseellaan mitata askeleet, jotka meitä erottivat. Kas niin, Crangier, sanoin ja sipaisin viimeisen kerran kädelläni hänen tukkaansa. Hän tarttui siihen omallaan, joka oli kylmä kuin rauta, ja hymyillen oi, hänen hymynsä oli lienteä kuin lapsen sanoi hän: Oi, mestari, minusta tuntui kuin kuolisin. Mutta, ja hän terhistyi jälleen: nyt voin minä.
HEIKKI. Tule tänne, tahdon auttaa sinua! LIISA. Hyi Heikki! Mitä tuo tuommoinen on? Ajattele, jos herra tulisi tänne! HEIKKI. Voi, Liisaseni, muisku noin sivumennen maistaa kaikkein parhaimmalta! LIISA. Mutta jos herra... Kuolisin häpeästä! HEIKKI. No, mitenkä niin? Hänhän myöskin suutelee rouvaansa ... naimisissa kolme kuukautta olleet... LIISA. Niin, rouvaansa, niin! Jos olisit mieheni...
Jos jotakin voisin pelastaa, niin tämä oli pelastettava; jos kuolisin niin tahdoin kuolla tämä laukku muassani. Minun arkkuni oli niin kovasti nuorattu, että minun täytyi murtaa se auki. Kenties viivyin tässä toimessa kauemmin kuin itse arvasin. Kuinka lieneekään ollut, kun tulin kannelle takaisin kirjelaukku kädessä, ei kuullut, ei näkynyt ketään.
Unta ma näin, mun impeni kaunis, Mä kuolin sun helmahas; Himeys lempee mun vaiheellain väikkyi, Kuin Saalemin kesä-yöss'. Autuas oil kuolema, Kuolema sun helmassas; Niin kuolisin tuhannet kerrat Vaipuen helmahasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät