Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Kunpa kuolisin kotihin, Rikoilleni riukeneisin, Vaimot päätäni pesisi, Lakanoihin laitteleisi, Sitte kerran kellot soisi, Kirkon vasket vankahuisi; Suku ei suuresti surisi, Heimokunta hellehtisi.
Ennen kuolisin tuhat kertaa kuin pettäisin suuren kuninkaani luottamuksen, jatkoi suosikki samaan tapaan alamaisesti luikerrellen ja samalla tekeytyen hävyttömän tuttavalliseksi. Huomasin hänen tietävän, miten Sparrfeltin oli käynyt ja sepitin hänelle jutun semmoisen, että tyttö muka oli kätkössä erään hoviparturin luona kaupungin eteläisessä osassa.
Kuule, Wappu yhden ainoan sellaisen hetken edestä kuin tämä on, koska sinä olet niinkuin tänään ja katselet minua näin ja likentelet luokseni niinkuin nyt, sellaisen hetken edestä mielelläni kuolisin! Hän painoi häntä vasten rintaansa niin että Wappu oli tukahtua.
Jos asiain täytyy käydä minua vastaan ja minun täytyy itse käydä asioita vastaan, niin antakaat minun käydä niitä vastaan omassa pitäjässäni. Dan'l, parempi olisi, että menisin vaivaishuoneesen ja kuolisin siellä, niin pääsisitte minusta!" Näin sanottuaan vetäytyi Mrs. Gummidge pois ja lähti levolle. Kun hän oli mennyt, katsoi Mr.
Tämä ei olekaan minulle enää minkään arwoinen ja minä kuolisin niin mielelläni, sillä loppuisihan silloin nämä katkerat tunteet. Minkäpä tähden minä eläisinkään, sillä kaiken muun lisäksi hän on ruwennut juomaan ja siten täydentänyt rikostensa sarjan.
Missä tarkoituksessa siis enää eläisin." "Voi jospa todellakin nyt voisin sairastua ja vähitellen kuolisin pois maailmasta. Jospa olisi joku jumala, jolta voisin sitä pyytää." Uuno matkusti, mutta sanoi tulevansa syksyllä vielä uudestaan käymään. Kenties hän oli jo tällä käynnillään aikonut kosia ja mennä salakihloihin, mutta nyt hän nähtävästi siirsi asiansa syksyyn.
Aamupuolella hän jo nukkui jotenkin rauhallisesti ja noustuaan vähän myöhemmin kuin muut lähti liikkeelle talouden toimiin ja katselemaan Reittua puhutellakseen. Tämä oli mennyt heti päivän valettua perunakuoppaa kaivamaan riihen kupeelle. Alkoi olla aamiaisen aika, kun Laara tuli sinne. Sinä et enää välitä minusta mitään, vaikka hukkuisin taikka muuten kuolisin sinun tähtesi, nuhteli Laara.
Sillä minä tein ne samat kasvot kurjuuden kyyneliä vuotaviksi ja tuossa ne ovat kalpeina edessäni, ne samat kasvot, jotka ehkä pian multa peittää. Mistäs sen tiedät, että niitä pian multa peittää? kysyi muori hiljaisella äänellä sängystä. Toivotko sinä, että pian kuolisin?
Minä en pelkää sitä ... ellei se vaan tee loppua elämästäni, ennenkun se on saavuttanut päämaalinsa... Kun kaikki toiveeni ovat toteutuneet, tahi kaikki tyhjiin rauenneet eikä enää ole minkä eteen kannattaisi elää, periköön silloin minut kuolema... Mutta jos kuolisin jo tänä yönä? Pois se ajatus! Kohtaloni täytyy tulla ratkaistuksi.
Tahtoisitko sinä myödä maineesi ja kunniasi, jos sinulla olisi nälkä ja sinulle tarjottaisiin herkullinen ateria?" "En, en, ennen kuolisin nälkään, enkä minä enää tahdo pitää Esausta. Mutta voinhan kuitenkin pitää hiukan Jaampasta, vaikka hän on Esaun kaltainen. "Pidä niin paljon kuin tahdot." "Onkohan maailmassa monta semmoista kirjaa kuin tämä raamattu?" kysyi Laila sitten.
Päivän Sana
Muut Etsivät