Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Ehkä esteli monilla Saa ei matkahan mitäkään; Väärän tuomion tekeepi, Päättääpi pahoin asian, Antoi Herran kuolemahan, Surman alle suuren Luojan Kansan mielen nouteheksi, Pelkäs keisarin vihoja. Teki Juudaan tunnustuksen, Katumuksen kelvottoman, Kätensä pesi vedellä; Sokaisi sydämmen synti. Omantunnon tahraeli! Luku XVI. Jesuksen matkasta Golgatahan.
Mun tehdä sydämeni soi, mit' tuhannet ne unelmoi, mut harva tehdä tohti. Te Israelin tyttäret, nyt soimaan harput, kantelet ja runot riemuisimmat! Ken nuorna kulkee kuolohon suur rauha rinnassansa on ja unet ihanimmat. Niin elänyt oon nuoruuden ma itkien ja iloiten, mut laulaen ma lähden, kun korjuuaikaan hedelmäin ma kuolemahan seppelpäin käyn korkeamman tähden! JOBIN IK
Päiviä siit' on vain ykstoista, kun Ilioniin monen vaikean vaivan jälkeen saavuin taas, ja jo toi minut sallima julma toistamiseen sinun valtaas. Zeun viha ylläni lie, kun taas minut alttiiks sulle hän heitti, ja kai emo kantoi nuorena kuolemahan minut, Laothoe, tytär Alteen, vanhuksen, lelegein uroheimojen pään, joka kaitsee Satnioeis-joen äärtä ja Pedason kalliolinnaa.
Noin minnä sanoiksi virkki: "Suuri kiitos, kostjumala! Tuota vuotin tuon ikäni, Naon vettä juoakseni." Anni tytti, aino neiti Meni aittahan mäelle, Loihen tuosta kuolemahan, Heittihen katoamahan. Tuli taatto nostamahan: "Nouse poies Anni tyttö, Anni tyttö, aino neiti, Nouse nuorra kuolemasta, Verevänä vieremästä, Kaunisna katoamasta!" Anni saattavi sanoa: "Enp' on nouse, taatto rukka!
Et tiennytkään Sä silloin kuolemahan rientäväs. Nyt hyvästi, mun uljas toverini, Ja lepää makeasti matkaltas! ELMA. »Hyvästi, Pauli», lempeesti hän vastaa. MARKUS. Niin, niin! Ja häneltä en anteiks' saanut. ELMA. Ja Tyko, eikö anteiks' antais hän? Oi katsokaat, mi tyynyys ihana Ja kuva sovinnon on kasvoissansa.
Mieleeni kangastui nyt julmuudessaan hän, joka muuttui muotoiseks sen linnun, mi laulamaan on halukkain ja hartain. Ja tässä sieluni niin painui umpeen, ett' ulkopuolelta ei tullut mitään, jot' ois se tahtonut nyt vastaan ottaa. Syvyyteen kuvausvoiman syöksyi miesi nyt ristiin-naulittu ja ylväs, yrmy näöltään, sama saakka kuolemahan.
Ma olen syksyn irrallinen lehti. Maan multa, siemenenä uudestaan sa minut ota povees versomahan, sun kesääs kauniimpana kukkimaan, sun syksyys kypsempänä kuolemahan! Näin kerran unta siit' on kauan jo en tiedä mikä, hetken oikkuko sen unen taas mun mieleheni toi. Kuin onnenmuisto sielussa se soi.
Leikin ei kuitenkaan annettu tositöitä häiritä, sillä rukkiukko painoi oppilaittensa mieleen syvälle oman elämänsä ohjeen, jonka hän oli lainannut eräästä kirjasta ja joka kuului: "Työ ja taistelu, käskyt on Herran, Eloa on työ, mut' laiskuus kerran Häpeähän saattaa Ja kuolemahan kaataa."
Niinpä kumouksen mahtavan se toi Kaupunkihin suureen. Alas istuimelta Verisehen kuolemahan syöstihin Hirmuvaltias, ja vapauden päivä Nousi kirkas taas. Ja nuori ruhtinas, Joka valtakunnan kruunua nyt kantoi, Muisteleevi ystäviä isänsä, Hänen, joka, edellisnä verimiehen, Kerran kansan suosiossa vallitsi. Tämän ystäviä poikahinen muistaa, Tahtoo heidän mahleitansa lievittää.
Päivän Sana
Muut Etsivät